Ikinuoren naisen elämää, johon kuuluvat tiivisti perhe, kissat, kirjat, käsityöt, liikunta ja laihdutus. Kaikkia osa-alueita mahtuu elämään enemmän tai vähemmän ja vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki kuvat ovat ottamiani ellei toisin mainita ja niitä ei saa kopioida muualle. Kiitos!
Olen tässä melkein koko kevään yrittänyt laihtua ja pudottaa painoa, mutta siitä ei ole tullut mitään. Pähkäiltyäni tulin siihen tulokseen, että tekemällä asiasta julkisen, en kehtaa olla onnistumatta ja repsahtamisen estämiseksi tekee enemmän töitä kun ”joku oikeasti tietää että mä laihdutan”. Näin sitä ihminen huijaa itseään.
Ensin yritin laskea Painonvartijoiden pisteitä, mutta se ei ollut mun juttu. Ihan perinteiset tiukat kalorien laskemisetkaan ei onnistuneet. Nyt yritän pysyvästi laihduttaa Kutrin ohjeistuksella. Vaikka tämä metodi ei nyt oikeasti ole mitään avaruustiedettä ja perustuu ihan siihen perinteiseen ”syö mitä kulutat” –totuuteen, helpottaa tässä se, että joku on viitsinyt nähdä vaivaa ja laatia esimerkkejä eri aterioista.
Mun painoindeksi osoittaa ”lievästi ylipainoinen”, eli mistään massiivisesta painonpudotuksesta ei ole kyse. Kuitenkin mun 158 senttiseen varteeni 67 kg tuntuu liian paljolta, varsinkin kun kaiholla muistelen aikaa muutama vuosi sitten. Joskus aikoinaan ihan virallisena opiskelijana paino oli 57 kg ja nyt halajan takaisin siihen. Tai oikeastaan sillä kilomäärällä ei ole väliä vaan sillä, että mahtuisi taas niihin vaatteisiin jotka silloin mahtuivat päälle ja näyttivät hyvältä!
On kuitenkin pakko muistaa että siihen aikaan olin ihan kirjaimellisesti opiskelija, jonka kuukausittaiset tulot koostuivat opintotuesta ja opintolainasta. Sillä rahalla ei herkuteltu, mutta enpä kyllä voi sanoa syöneeni monipuolisesti hedelmiä ja vihanneksia. Silloin päivääni kuului kaksi syömishetkeä; aamiainen ja päivällinen. Napostelun vaaraa ei ollut, sillä rahat eivät yksinkertaisesti riittäneet keksipaketteihin tai sipseihin muuten kuin erittäin harkitusti ja harvoin ostettuina! Toisin on nyt kun lompakossa on rahaa silloin kun suklaanhimo iskee ja ”voidaanhan me nyt palkkapäivän kunniaksi hakea pizzaa”.
Liikuntapuoli on niin sanotusti hoidettu kuntoon. Huhtikuun alusta olen käynyt Elixiassa 3,25 kertaa viikossa. En tiedä onko paino pudonnut tuona aikana, mutta sen tiedän että kroppa on kiinteytynyt ja lihakset voivat paremmin. Tästä on hyvä jatkaa ja Elixiassa hoituvat sekä aerobinen liikunta, että punttitreeni.
En tähän hätään saa alkumittoja, mutta ennemmin haluan mittanauhan näyttävän vähemmän kuin vaa’an. Tunnetusti lihas painaa enemmän kuin läski, ja lihaksiahan minä haluankin lisää ja jos läskistä pääsee eroon siinä sivussa niin hieno juttu!
Nyt ei auta muu kuin ”pysyä ruodussa”. Yritän huomenna ehtiä päivittämään aloitusmitat, jolloin on helpompaa verrata vyötärön kapenemista!
|
|
Itselläni ei ole ylipainoa, mutta vyötärön seutu tahtoo vaan silti turvota. Olenkin "opetellut" nyt juomaan vettä, josko sillä saisi vyötärön takaisin, kun en paljoa herkuttele... Tai voishan sitä aloittaa pienentämällä annoskokoja... :-)