Ikinuoren naisen elämää, johon kuuluvat tiivisti perhe, kissat, kirjat, käsityöt, liikunta ja laihdutus. Kaikkia osa-alueita mahtuu elämään enemmän tai vähemmän ja vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki kuvat ovat ottamiani ellei toisin mainita ja niitä ei saa kopioida muualle. Kiitos!
Olen jo parina vuonna vienyt kasvivärjäyskurssille verihelttaseitikkiä. Aina kurssilla joku kyselee, millainen sieni verihelttaseitikki on. No tämmöinen:
Lakki punaruskea tai joskus myös oliivinsävyinen. Heltat ovat punaiset, samoin jalan tyvi. Muuten jalka on kellertävä. Se kasvaa karuissa mäntymetsissä kohtalaisen yleisenä, aina niitä jokunen löytyy!
Sen kun kerää näin elokuun lopusta alkaen pakastimeen, voipi sitten värjäillä kun aikaa löytyy. Kuivatusta sienestä värjäystuloksesta saa tummemman, mutta kuivattamista suositellaan erittäin hyvin tuulettuvassa tilassa, mieluiten ulkona, sillä haju on melkoisen voimakas. Hajuisaa hommaa on myös itse värjääminen; ulkona ehdottomasti! Myös kontaktivärjäyksessä sienet alkavat haista nopeastikin jos nyytit jätetään huoneenlämpöön. Verihelttaseitikki ei ole myrkyllinen, mutta eipä se ole ruokasienikään.
|
|
