Ikinuoren naisen elämää, johon kuuluvat tiivisti perhe, kissat, kirjat, käsityöt, liikunta ja laihdutus. Kaikkia osa-alueita mahtuu elämään enemmän tai vähemmän ja vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki kuvat ovat ottamiani ellei toisin mainita ja niitä ei saa kopioida muualle. Kiitos!
Voi jeeveli että sapetti eilen kun olin kirjuutellut tämän tekstin ja painoin "Tallenna ja julkaise". Monitoriin lävähtää "Internal server error" - voi &%#8! Meinasin viskata koko Vuodatuksen jorpakkoon ja vaihtaa putiikkia, mutta josko sitä leppyis. Aloitetaas nyt sitten ihan alusta ajatusten herättely...
Niin, ennen joulua ja vähän joulun jälkeenkin luin kaksi oikein hyvää ja ajatuksia ravistelevaa kirjaa. Ajankohtaisiakin ovat! Haluan jakaa ne myös täällä, koskaan ei ole pahitteeksi ajatella ja pohtia! 
Ensimmäinen kirja oli Alan Weismanin "Maailma ilman meitä". Mitä tapahtuisi, jos yhtenä päivänä kaikki ihmiset katoavat? Kirjassa ei mässäillä yksityiskohdilla miten katoaisimme; kuolisimmeko kaikki yhtäaikaa, matkustaisimmeko avaruuteen vai mikä saisi meidät katoamaan, yhtä kaikki maailma olisi yhtäkkiä ilman ihmistä ja luonto saisi ottaa takaisin kaiken valtaamamme tilan.
Kirjassa esitellään eri kohteita ja miten nopeasti muutoksia alkaa näkyä. Jo parissa päivässä New Yorkin metrotunnelit tulvisivat, koska ihminen ei ole pumppaamassa vettä pois. Kaikki talot pellolla tönöttävästä vinosta ladosta pilvenpiirtäjiin rapistuisivat ja luhistuisivat ennen pitkää. Luonto valtaisi takaisin kaikki tiet, pellot ja muut alueet, joita olemme tarvinneet aikojen saatossa.
Mutta mitä meistä jää jälkeen? Ainakin iso kasa muovia. Kirjassa käsitellään paljon muovien tuottamia ongelmia, jotka näkyvät jo nyt, mutta emme vieläkään ole asiasta niin kiinnostuneita että oikeasti tekisimme asialle jotakin. Muovi ei maadu, vaan hajoaa aina vain pienemmiksi ja pienemmiksi palasiksi kunnes jäljellä on mikroskooppisen pieniä muovipaloja, joista aikojen saatossa saattaa liueta erilaisia kemikaaleja maaperään (kukaan ei oikeasti tiedä tätä, on vain esitetty enemmän tai vähemmän valistuneita arvauksia). On arvioitu, että kestää satoja tuhasia vuosia ennen kuin evoluutio ottaa meidät kiinni ja mikrobit alkavat hajottaa erilaisia muoviyhdisteitä. Tälläkin hetkellä monet eläimet syövät muovia ja kieltämättä näin ravintoketjun huipulla olevana nisäkkäänä ajatus on enemmän kuin häiritsevä. Mutta onneksi tuotantoeläimet syövät rehua! Älkää edes yrittäkö, missä se rehu on kasvatettu, koeputkessako? 
Mutta jälkeemme jää myös paljon muovia vaarallisempia aineita. Jo viikon kuluttua ihmisen katoamisesta ydinvoimalat alkavat oireilla kun emme ole paikalla valvomassa. Aika hurja tulevaisuudenkuva! Ottaa vain 250 000 vuotta, että ydinvoimaloista karannut säteily hukkuu maapallon omaan taustasäteilyyn. Mutta luonto on kestänyt ennenkin ihmisen ydinvoimalaonnettomuudet, se sopeutuu.
Ehkä lohdullisinta kirjassa oli lause: "...maapallo toipuu kyllä ihmisestä, kun se kerran toipui permikaudestakin." Kirjan nettisivuilta löytyy paljon kaikkea mielenkiintoista jos itse kirjaa ei käsiinsä saa!
Toinen kirja oli Jonathan Safron Foerin "Eating Animals" (suom. "Eläinten syömisestä"). Se on käännyttänyt monet ihmiset kasvissyöjiksi, eikä ihme. Todettakoon nyt heti alkuun, että kirjailija on yhdysvaltalainen ja kirja kertoo yhdysvaltain tilanteesta. Onko tilanne sama Euroopassa ja Suomessa?
Foer alkoi kiinnostua syömisistään enemmän tultuaan isäksi ja pohtiessaan, mitä haluaa pojallensa antaa syötäväksi. Mistä ja miten lihat ilmestyvät kauppojen kylmähyllyihin? Kirjassa perehdytään lehmien, sikojen ja siipikarjan tuotantoon eläimen koko elinkaaren ajan. Paitsi että olemme kehittäneet teuraseläimistä omiin tarkoituksiimme sopivimman muodon, emme edes tarjoa niille elämisen arvoista elämää. Jos eläin ei kuole jo tuotantoyksikössä, se kuolee teurastamossa. Kirjassa haastatellut teurastamotyöntekijät kertoivat kammottavia yksityiskohtia leikkureiden jälkeenkin vielä tajuissaan olevista eläimistä, jotka piti lopettaa jo varsinaisen teurastuksen jälkeen. Eivätkä nämä olleet mitään "kerran työurani aikana" -tapauksia vaan niin tapahtuu useita, useita kertoja päivässä. Miksihän työntekijöiden vaihtuvuus on niin suurta teurastamoissa?
Paitsi teuraseläinten kohtaloita, kirjassa esiteltiin myös tehokalastusta. Kaikki muu, mikä jää verkkoihin ja pyydyksiin varsinaisen saaliin (yleensä yksi ainoa kalalaji) lisäksi, heitetään kuolleena takaisin mereen. Kirjassa leikitellään ajatuksella, jos ravintolassa tonnikalapasta-annoksen vieressä olisikin lueteltu kaikki tonnikalan vuoksi kuolleet eläimet. Lista olisi valtavan pitkä sisältäen kymmeniä muita mereneläviä: kalalajeja, äyriäisiä, planktonia, unohtamatta tietenkään verkkoihin takertuneita merilintuja. Tai mitäpä jos pöytään kannettaisiin varsinaisen annoksen lisäksi myös ne muut henkensä heittäneet eläimet? Enää ei pätisi vanha sääntö 60cm/ruokailija tarvittavasta pöytätilasta!
Kirja ei kuitenkaan ollut mikään eläinaktivistien pamfletti, vaan siinä oli myös haastateltu lihantuottajia ja otettu huomioon myös heidän näkökulmansa. Tosiasia kuitenkin on, että kuluttajat vaativat aina vain halvempaa ja halvempaa lihaa ja aina vain enemmän ja enemmän. Jostakin on silloin tingittävä, mutta on kuitenkin kyseenalaista onko eläinten tainnutukseen käytetyn sähköshokin voimakkuus oikea paikka säästää. Kysyntä määrittää tarjonnan ja näin tuotetulle lihalle on valtava kysyntä, olipa kyse sitten tietämättömyydestä tai välinpitämättömyydestä.
Kirja oli paikka paikoin erittäin järkyttävää luettavaa, mutta järkyttävää on todellisuuskin. En kuitenkaan pitänyt Foerin mustavalkoisesta suhtautumisesta asiaan: joko olet vegaani tai sitten syöt lihaa ja hyväksyt kaiken julmuuden joka eläimiin kohdistuu. Ei se niin mene. Onneksi meillä täällä Suomessa on vielä kalastajia, joilta saa kotimaista kalaa. Onneksi meillä saa lihaa pieniltä lihatuottajilta. Onneksi meillä riittää maitoa vasikoillekin.
Tälläkin kirjalla on nettisivut, joilta löytyy paljon ajatuksia herättävää materiaalia, ei kuitenkaan järkyttävää kuvamateriaalia, joten sinne on turvallista mennä!
En ole aikoihin kirjoitellut kirja-arvosteluja. Luen kyllä koko ajan, mutta yhtään säväyttävää, jakamisen arvoista kirjaa ei ole tänä kesänä tullut vastaan. Nyt on kuitenkin aivan pakko esitellä kirja, joka oli todella kaunista luettavaa:
Jodi Picoult on australialainen kirjailija, jonka tuotannosta muutama kirja on käännetty suomeksikin, mutta tämä on vielä kääntämättä. Picoultilla on omanlaisensa tyyli kirjoittaa, joka vie mukanansa ihan huomaamatta. Kirjoja ei millään malttaisi laskea käsistään, sillä henkilöhahmoihin uppoutuu niin syvälle.
Tämä kirja kertoo musiikkiterapeutti Zoesta, joka on aviomiehensä Maxin kanssa toivonut lasta jo monta vuotta. Erilaisten hedelmöityshoitojen ansiosta Zoe on viimein raskaana, mutta menettää lapsensa. Zoe murtuu täysin ja samalla päättyy avioliitto Maxin kanssa. Zoe ystävystyy työn kautta Vanessaan ja pian huomaa rakastavansa tätä enemmän kuin parasta ystävää. Kun uusi rakkaus kukoistaa, Zoe alkaa jälleen elätellä toiveita omasta lapsesta muistaen hedelmöityshoidoista jääneet jäädytetyt alkiot. Max on kuitenkin löytänyt elämälleen uuden suunnan tiukasti homovastaisesta seurakunnasta ja pian Zoen ja Maxin päätöstä syntymättömien lasten kohtalosta yrittävät tehdä myös muut tahot.
En muista milloin olisin eläytynyt kirjan päähenkilöihin niin syvästi että itkettää. Nyt eläydyin. Kirja on kaikessa rehellisyydessään koskettava olematta silti "kenenkään puolella". Niin kuin kannessakin sanotaan: "You can't choose who you love". Kirjassa on myös paljon oivalluksia, jotka pätevät varmasti myös täällä Suomessa. Tämä oli yksi suosikeistani:
"I remember my mother telling me that, when she was a little girl in Catholic school, the nuns used to hit her left hand every time she wrote with it. Nowadays, if a teacher did that, she'd probably be arrested for child abuse. The optimist in me wants to believe sexuality will eventually become like handwriting: there's no right way and wrong way to do it. We're all just wired differently.
It's also worth noting that, when you meet someone, you never bother to ask if he's right- or left-handed.
After all: Does it really matter to anyone other than the person holding the pen?"
Vielä lisää otetta kirjaan toi siihen tehty musiikki. Aivan oikein; kirjaan tehty musiikki! Kappaleet on säveltänyt Picoultin ystävä Ellen Wilber ja yhdessä he ovat tehneet sanoitukset.
Jo aikaa sitten sain John Ajvide Lindqvistin kirjan "Ystävät hämärän jälkeen". Takakannen mukaan kyseessä on kauhutarina ja itseni tuntien pelkäsin hieman, että nyt tuli vähän liian rajua soppaa meikätytölle. Joka tapauksessa otin kirjan lomamatkalle mukaan ottaakseni selvää, onko se oikeasti niin veretseisauttava kuin takakansi antaa ymmärtää. Voisihan sen aina jättää kesken.
Tykkäsin kirjasta aivan valtavasti. Päähenkilö on 12-vuotias Oskar, jota kiusataan koulussa. Hänen elämänsä kuitenkin muuttuu, kun naapuriin muuttaa Eli. Eli on kummallinen ja omalaatuinen tyttö, jolla tuntuu olevan outoja tapoja. Hän ei koskaan näyttäydy valoisaan aikaan, vaan Eli ja Oskar tapaavat aina hämärän laskeuduttua. Eli ei myöskään syö, hän haisee välillä kummalliselta ja hän ei koskaan astu huoneeseen erikseen kutsumatta. Oskar nousee kiusaajiaan vastaan Elin rohkaisemana ja lopulta huomaa olevansa rakastunut Eliin. Kaikki ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertaista, koska Eli on vampyyri.
En edes tiennyt kirjasta tehdyn myös elokuvan. Kun huomasin elokuvan alelaarissa, nappasin sen heti mukaani odotukset korkealla. Mutta olisihan se pitänyt arvata, elokuva ei koskaan ole yhtä hyvä kuin kirja, vaikka tässä tapauksessa täytyy mainita että ko. elokuva on kirjailijan itsensä käsikirjoittama. Ei elokuva kuitenkaan mikään järjetön pettymys ollut, arvostan enemmän alkuperäiskielellä tehtyjä elokuvia kuin Hollywoodiin väännettyä mössöä.
Elokuvan katsomisen jälkeen aloin pohtia, kuinka monta elokuvaa ovat olleet kirjan veroisia. Toisin sanoen, mistä kirjoista on tehty elokuva, joka kestää katsomisen useampaan kertaan samalla tavoin kuin kirja kestää lukemisen useampaan kertaan. Kovin montaa en muistini lokeroista löytänyt. Millennium -trilogia ruotsalaisena versiona on oikein hyvä, tuskin edes jaksan kiinnostua siitä Hollywood-versiosta. Eihän se mitenkään voi ylettää samalle tasolle! Myös Harry Potterit ovat olleet elokuvina ihan viihdyttäviä, tosin nämä viimeisimmät elokuvat ovat olleet jo sitä luokkaa, että täytyy lukea kirjat jotta voi ymmärtää tarinan kokonaan. Myös muutama yksittäinen elokuva on ollut mieleeni: Chocolat (Pieni suklaapuoti), John Grishamin kirjoihin perustuvat elokuvat (näissäkin pienimmät yksityiskohdat on elokuvasta jätetty pois ja välillä tarina ryöpsähtää kummallisesti eteenpäin ilman sen kummempia perusteluja), Juha Veijosen tähdittämät Vares-elokuvat...
Olenkin todennut, että kirjan lukemisen jälkeen elokuvaversion katsominen on enemmänkin höttöistä huvitusta, katson elokuvan jos se vastaan tulee, mutta harvemmin enää ryntään elokuvateatteriin asti katsomaan mitään. Niin se vaan on, oma mielikuvitus vaan vetää tätä naista enemmän puoleensa kuin toisen ihmisen näkemys tarinasta.
Pitkästä aikaa kirjapäivityksiä! Tässä kummallisia, outoja ja ihmeellisiä kirjoja.
Heikki Jokinen: Kilroy kävi täällä
Pieni kirjanen graffiteista ja seinäkirjoituksista. Ihminen on tuntenut tarvetta seinäkirjoitteluun ja -keskusteluun jo ammoisista ajoista lähtien. Muun muassa Pompejin tuhkaraunioista on löydetty seinäkirjoituksia, osa ihan yhtä nerokkaita ja mieltäylentäviä kuin tänäpäivänäkin. Kirjaan on koottu sekä suomalaisia, että ulkomaisia seinäkirjoituksien helmiä. Osa on tuttuja, osaan olen itsekin törmännyt, pari oikein mojovaakin oli mukana. Kirja on vuodelta 1986, joten verrattuna nykyisiin töhryihin ja sotkuihin se on melkeinpä henkevää luettavaa. Suosikkini kaikista muistiin kirjatuista graffiteista oli seuraava: "Luulevatko kissat että jumala on kissan näköinen?"
Uusi Lauseenmitalla -kierros pyörähti käyntiin jo kesällä ja nyt kaikki "pussista" nappaamani kirjat ovat saapuneet, osa on jo luettukin. Pidemmittä puheitta, nämä valitsin kirjan ensimmäisen lauseen perusteella:
Scott Westerfeld: Niin eilistä
Koen ilmeisesti jotakin kummallista alitajuista tarvetta lukea nuorten kirjoja, koska valitsin tämän kirjan. Ensimmäisen lauseen (Meitä on kaikkialla) perusteella odotin jotakin aivan muuta kuin tarinaa kahdesta trendikkäästä ja coolista nuoresta, jotka ajautuvat uskomattomaan seikkailuun löydettyään maailman täydellisimmät kengät. En ole juurikaan kiinnostunut muodista (paitsi silloin kun totean että kaupat ovat taas väärällään aivan kammottavia värejä ja materiaaleja) ja siksi yllätyinkin miten tiiviisti kirja piti minua otteessaan. Tarina on hyvin ja hauskasti kirjoitettu ja pidin paljon sympaattisista päähenkilöistä. Voi miten suloisia! Mielelläni olisin lukenut pidempäänkin, ehkä voisin lisätä muutaman Westerfeldin kirjan toivelistalleni.
N. R. Syme: Se on tietysti Petteri
Tämä oli toinen nuortenkirja minkä nappasin, mutta tämäpä onkin vähän vanhempaa tuotantoa. Kyseessä oli nimittäin aikamoisen vanha painos, jonka takakannessa oli jopa suositus "10-16 -vuotiaille pojille". Hurmaavaa! Tarinan päähenkilö on teini-ikäinen Petteri, jonka suku on täynnä enemmän ja vähemmän menestyksekkäitä keksijöitä. Niinpä myös Petteri on keksijä, ja vieläpä oikein nerokas sellainen! Apurinsa kanssa hän rakentaa mm. rakettiauton ja sukelluskellon, mutta aina ei kaikki mene aivan nappiin. Luvassa onkin kiperä tilanne jos toinenkin, mutta näppäränä poikana Petteri keksii aina sopivan ratkaisun. Hauskaa lukea välillä vähän vanhempaa kirjallisuutta, mutta sopivan kevyttä kuitenkin! Vanhojen kirjojen teksti on muuten todella sympaattista kaikkine teitittelyineen ja muine kohteliaisuuksineen!
Ursula K. Le Guin: The Lathe of Heaven
Kirja on saapunut ja odotan jonkinlaista inspiraatiota sen lukemiseksi. Se on sci-fiä, joten pelottaa! Siskon mies kyllä vakuutti, että kirja on lukemisen arvoinen.
Kaarina Helakisa: Lumikki Valkonen
16-vuotias Milja "Mikki" Valkonen muuttaa Tampereelta Helsinkiin ja tutustuu siellä musikaalisen poikajoukkoon, joka ottaa Mikin mukaan bändiinsä. Musiikkitouhujen lisäksi Mikin elämää sekoittavat parantolassa oleva äiti ja sinkkunainen Leea, joka piirittää Mikin isää. Tässä hullunmyllyssä Mikki luovii eteenpäin kertoen oman näkökulmansa asioista. Kirja on hauskasti kirjoitettu, päiväkirjamaisesti tai kirjeiden muodossa. Ihastelin teinislangin monipuolisuutta, nokkeluutta ja oivaltavuutta, ilmeisesti itselleni (ja teiniaikaisille ystävilleni) oikeinkirjoitus oli taottu niin lujaa selkärankaan ettei tullut mieleenkään väännellä sanoja näin rikkaasti!
Toinenkin BC-tempaus täytyy esitellä: Lauseenmitalla III. Tämä toimii samalla tavalla kuin Sikasäkkikin, mutta nyt kirjat valitaan ensimmäisen lauseen perusteella. Lauseenmitalla IV on jo lähtenyt käyntiin, mutta tässä kirjoja aikaisemmalta kierrokselta:
Mitä tapahtuu kun kärttyinen vanha ukko ottaa luokseen maatilalle asumaan tyttärenpoikansa? Oikein hyvin he toimeen tulevat. Siinä missä Jake-vaari on ärhäkkä, isokokoinen Kirppu-poika on lempeä. Jake-vaari keskittyy tislailemaan väkevää viskiä vanhalla intiaanireseptillä ja Kirppu puolestaan rakentaa intohimoisesti aitoja. Aidanrakennusintoa ei häiritse edes karjan puute. Eräänä päivänä Kirppu tuo kotiinsa sorsanpoikasen, joka saa nimekseen Fup. Fupista kasvaakin oikein komea naarassorsa, joka pitää talossa jöötä. Kiva ja sympaattinen pikku tarina, suosittelen ehdottomasti! Kirja kestäisi usemmankin lukukerran, mutta laitoin sen jo seuraavalle lukijalle!
Tämä kirja saapui minulle tuunattuna, ts. ilman alkuperäisiä kansilehtiä ja kannet on koristeltu muuten vaan. Tämä siis tarkoitti myös sitä, että takakannesta ei pystynyt lukemaan mistä kirjassa kerrotaan. Vailla minkäänlaisia ennakko-odotuksia, se on välillä ihan virkistävä tapa aloittaa kirja. Tämä on tarina Clarasta ja hänen elämästään, siihen liittyvistä henkilöistä ja värikkäästä elämästä. Mielenkiintoinen ja kaunis tarina. Tässä on taas sellainen kirja, jota ei malttaisi laskea käsistään ennen kuin se on luettu kannesta kanteen. Loistavaa kerrontaa, mukaansatempaavia tapahtumia ja ennenkaikkea hersyvän ihania henkilöhahmoja!
Geraldine Brooks: Year of Wonders
Tämä kirja on saapunut ja odottaa hyllyssäni aikaa, jolloin ehdin sen avaamaan.
Lucy Maud Montgomery: Sininen linna
Suosittujen Anna-kirjojen kirjoittajan tarina 29-vuotiaasta Dossista, joka ei ole koskaan ollut miesten suosiossa. Äiti ja lähisuku ovat jo aikoja sitten todenneet, että Doss päätyy vanhaksipiiaksi ja peli on menetetty. Doss tunteekin olevansa kotonaan tukahdetettu ja vankina omassa elämässään. Lääkärillä käydessään Doss saa kuulla huonoja uutisia; hänellä on elinaikaa enää muutama kuukausi. Doss salaa sairautensa perheeltään ja lähtee hoitamaan sairasta lapsuudenystäväänsä. Kirja oli ihan viihdyttävä ja romanttinen, mutta en pitänyt loppuratkaisusta. Toki kirja on vanha ja heijastelee aikaa, jolloin se on kirjoitettu, mutta jotenkin jäin kaipaamaan kirjailijan vastuuta tekstistään.
Lähdin mukaan Sikasäkki 2010 -tempaukseen BC-foorumilla. Sikasäkki kiertää osallistujalta toiselle sisältäen kopioita kirjojen ensimmäisistä sivuista. Kun säkki saapuu omaan postilaatikkoon, voi ensimmäisten sivujen perusteella valita haluamansa kirjat. Sitten valitut kirjat korvataan omasta hyllystä löytyvillä kirjoilla. Ajan mittaan valitut kirjat tipahtelevat postiluukusta. Yksi tässä postauksessa esitelty kirja on ollut blogissa esillä jo aiemmin, olin niin innokkaasti kirjoittelemassa kirjoista että unohdin suunnitelleeni tällaistakin yhteenvetoa! Tässä siis tämän vuoden Sikasäkistä ropisseita kirjoja:
Mark Hadden: Yöllisen koiran merkillinen tapaus
Jos ikinä saat tämän kirjan käsiisi, älä päästä sitä käsistäsi ennen kuin olet lukenut sen! Tämä on nimittäin niin hyvä! Tarinan pääosassa on 15-vuotias Christopher, joka sairastaa Aspergen syndroomaa. Hän siis kokee maailman aivan erilaisena kuin tavalliset ihmiset. Christopher on nero matematiikassa ja tietää kaiken ulkoavaruudesta, mutta hän ei pidä siitä että häneen kosketaan, hän myös inhoaa keltaisia ja ruskeita asioita. Eräänä yönä Christopher on kävelyllä ulkona ja löytää naapurin koiran tapettuna. Hän päättää selvittää kuka koiran tappoi ja alkaa samalla kirjoittamaan siitä kirjaa. Tutkimusten edetessä Christopher törnää uusiin arvoituksiin ja joutuu kohtaamaan paljon uusia haasteita elämässään arvoituksia tutkiessaan. Tästä kirjasta jäi kummallinen olo; onnellinen, mutta silti hieman surullinen. Suosittelen ehdottomasti kaikenikäisille!
Alexander McCall Smith: The Sunday Philosophy Club
Isabel Dalhousie on sivistynyt nainen, joka työskentelee filosofian parissa. Hänen arkensa kuitenkin järkkyy kun hän erään kulttuuri-illan päätteeksi joutuu todistamaan nuoren miehen tapaturmaista kuolemaa. Isabel on luonteeltaan utelias ja hän alkaakin tutkia miehen kuolemaa, onhan hän jo moraalisestikin velkaa miehelle, hän kun oli viimeinen ihminen jonka tuo mies näki elämänsä päätteeksi. Pian Isabel kuitenkin huomaa, että kyse ei olekaan tapaturmasta, vaan on aihetta epäillä murhaa. Isabel alkaa tutkia tapausta tosissaan ystäviensä ja sukulaistensa avustuksella. Tarina ei ole kaikista jännittävin, mutta oikein sovelias lady Isabelille. Oikein leppoisaa kesäluettavaa!
Yksi naski on vielä matkallansa, mielenkiinnolla odottelen sen saapumista!
Tarkoituksenani on päivittää tätä postausta kunnes kaikki Sikasäkki 2010 -kirjat on esitelty!
Huh huh, nyt on taas lueskeltu kirjoja. Niitä tuppaa kertymään kun on kolme kirjaa koko ajan kesken; yksi bussilukemisena, toinen makkarissa ja kolmas ihan muuten vaan luettavana Tässäpä siis näitä:
Karin Slaughter: Riistetyt
Olen lukenut pari Karin Slaughterin kirjaa ja tykkäsin niistä kovasti. Siksipä tiesinkin mitä odottaa kun löysin tämän kirjan kirjaston poistomyynnistä! Tämänkin kirjan pääosassa ovat lastenlääkäri Sara Linton ja hänen ex-miehensä poliisipäällikkö Jeffrey Tolliver. He ovat viettämässä rauhallista lauantai-iltaa, mutta ilta päättyy surullisesti kun teini-ikäinen tyttö kuolee riidan päätteeksi. Sara Linton toimii myös pikkukaupungin patologina ja hän tekee kammottavan löydön tutkiessaan nuoren tytön ruumista. Kun Sara kertoo löydöistään Jeffreylle, alkaa vyyhti purkautua. Kauhukseen Sara huomaa salaisuuksien ulottuvan koko kaupunkiin ja koskevan monia perheitä. Mutta kaikki tuntuvat kääntävän selkänsä tapaukselle ja syyllisiäkin tuntuu olevan enemmän kuin yksi. Riipivää jännitystä!
Laura Restrepo: Houre
Tämä kirja on ehkä hieman sekavaa luettavaa, mutta pidän sen silti vielä omassa hyllyssäni koska jollakin kummallisella tasolla se oli erittäin kiehtova tarina. Kirja on voittanut mm. Alfaguara-kustantamon romaanipalkinnon vuonna 2004 ja se ehkä jotekin kuvaa kirjan edistyksellisyyttä. Ehkä minä sitten lukijana olen hieman yksinkertainen, mutta koin tarinan hieman vaikeasti seurattavaksi kun kertoja vaihtuu lennosta tai kun ajankuvakin muuttuu kesken kaiken. Joka tapauksessa, tarina on outo kudelma rakkautta, väkivaltaa, hulluutta, huumeita, outoja sukulaisia ja salaisuuksia, jotka kaikki ovat kietoutuneina nuoren kolumbialaisnaisen elämään. Tarinan edetessä salaisuudet paljastuvat, mutta silti kirjan lopussa oli hämmentynyt olo. Ehkä en vain ymmärtänyt kaikkea, siksipä taidan jättää tarinan marinoitumaan ja tartun siihen ehkä uudelleen kunhan aikaa on kulunut tarpeeksi!
Olen aina pitänyt Ruben Stilleriä verbaalisesti lahjakkaana ja hauskana miehenä, siksipä ostin tämän kirjankin. Tässä on nyt Ruben Stillerin Image -lehdessä ja Helsingin Sanomien Nyt -liitteessä julkaistuja kolumneja yksissä kansissa. Takakannessa vakuutetaan hauskuutta ja hulvattomuutta, joten odotukset olivatkin korkealla. Mutta plääh. Kun peräjälkeen lukee "nasevia" kirjoituksia "ulkomaalaisvastaisista valkoisista heteroista", ei jaksa enää naurattaa. Jäin siis kaipaamaan vähän laveampaa otetta kolumnien aiheisiin. Yksi kolumni oli sellainen, jonka taakse voin sataprosenttisesti asettua, nimittäin "Televisiosta luopuminen on hirveä riski". Sitä ei ainakaan pikaisella haulla löytynyt netistä, jos joskus törmäätte siihen, lukeekaapa ihmeessä! Se antaa hieman ajattelemisenaihetta.
Muriel Barbery: Siilin eleganssi
Tämä kirja tuli kuukauden kirjana kirjakerhosta uskomattomien suitsutusten kera. Ensimmäinen ajatus kun sain kirjan käteeni: "Pehmeäkantinen! Yök! En syö!". Koin äärimmäistä petetyksi tulemisen tunnetta kun kirjakerhon kuukaudenkirjaksi valitaan PEHMEÄKANTISIA KIRJOJA, kas kun ei POKKAREITA! Saadaanpahan toki enemmän tilaajia kirjalle kun hinta on alhaisempi, mutta silti! Joku raja! Olin jo melkein palauttamassa kirjaa kun sitten kuitenkin totesin hairahdukseni, lukihan siinä kirjakerhon esittelylehdessä kirjan vieressä "nidottu". Nielin siis tappioni vannoen että tästä lähtien tiiraan kuukaudenkirjan mainoksetkin suurennuslasilla. Kyynisin mielin avasin kirjan ja ryhdyin lukemaan. Alku oli hieman tahmea, mutta sitten tarina sai minusta otteen ja vei mennessään. Kaunis tarina, kertakaikkiaan. Ehdottomasti pidän hyllyssäni, mutta jos joskus löydän tämän kirjan kovakantisena (englanniksi vaikka!), laitan tämän pehmeäkantisen version kiertoon. Lämmin suositus tälle kirjalle, miinus kustantajalle tästä järjettömästä julkaisumuodon valinnasta!
Janet Evanovich: Neljäs kerta toden sanoo
Stephanie Plum on palkkionmetsästäjä, jonka edesottamuksia on saatu seurata jo muutamassa kirjassa, nyt kuitenkin vasta tutustuin häneen. Hänellä on kiikarissaan autovarkaudesta syytetty tarjoilijatar, joka onkin vaikeasti tavoitettavissa. Avukseen Stephanie kuitenkin saa toimintaa halajavan isoäitinsä, räväkän transvestiitti-rokkari Sally Sweetin ja riehakkaan sihteeri Lulan. Ja pakkaa sekoittaa vielä Stephanien salaisen kiinnostuksen kohde Joe Morelli. Tapauksen ympärille alkaa ilmaantua kummallisia onnettomuuksia ja jopa ruumitta. Ihan mukavaa kesäluettavaa, sankaritar on sopivan epäonninen jokanaisen samaistuttavaksi. Mitään hyytävää jännitystä ja piinaa on kuitenkaan turha odottaa, ennemminkin rentoa läpänheittoa ja yksinkertaista toimintaa.
Marie Phillips: Huonosti käyttäytyvät jumalat
Tässäpä hulvaton kirja! Löysin sen jostakin ale-kirjakaupasta, joskus käy tuuri ja tekee todellisia löytöjä! Kirja kertoo vanhoista kunnon kreikkalaisista jumalista, jotka ovat aikojen saatossa muuttaneet Lontooseen ja asuvat siellä kaikki samassa talossa. He ovat menettäneet voimiaan ja ovat tympääntyneitä elämäänsä sortuen tekemään samaa mitä tekivät aikanaan Kreikassakin: kinasteluun, kostoihin, juonitteluun ja lemmenleikkeihin. Kaikki kuitenkin muuttuu kun taloon ilmestyy siivooja. Kuolevaisten ja jumalien kohtaaminen ei kuitenkaan ole aivan riskitöntä! Kirjan aihe on niin eriskummallinen, että siitä on pakko nostaa hattua kirjailijalle! Nokkelaa tekstiä ja kaikessa hullunkurisuudessaan aivan mahtavaa luettavaa!
Liza Marklund & James Patterson: Postikorttimurhat
En olekaan aikaisemmin tutustunut Liza Marklundin tuotantoon, vaikka kovin suosittuja hänen kirjansa tuntuvat olevan. Tällä kertaa hän on lyönyt hynttyyt yhteen toisen menestyskirjailin (johon häneenkään en ole tutustunut aikaisemmin), James Pattersonin kanssa. Yhteistyön tuloksena syntyi upean vauhdikas trilleri täynnä mielenkiintoisia juonenkäänteitä ja jännitystä. Salaperäiset postikorttimurhaajat kylvävät kauhua pitkin maailmaa. Ensin joku paikallisista toimittajista saa postikortin, sitten hän saa kuvan murhatuista ihmisistä ja sitten vasta poliisi löytää ruumiit. Sama kaava toistuu joka paikassa ja nyt murhaajat ovat saapuneet Tukholmaan. Postikortin saaneen toimittajan ja poliisin avuksi ilmestyy amerikkalainen poliisi, jolla on omat syynsä löytää murhaajat. Kaikki työ on valua hukkaan, kunnes löytyy uusia johtolankoja ja tarina käy oikein tosissaan mielenkiintoiseksi.
Jussi Adler-Olsen: ...ja hän kiitti jumalia
Peter de Boer on kadehdittu liikemies, joka on erikoistunut ajamaan yrityksiä vaikeuksiin ja lopulta pilkkahinnalla kilpailijan omistukseen. Nuori Nicky puolestaan tulee köyhästä maahanmuuttajaperheestä, jossa kummallakaan vanhemmista ei ole oikeaa koulutusta eikä kukaan odota häneltä muuta kuin sosiaaliavun puoleen kääntymistä. Nicky kuitenkin pääsee kuitenkin satojen hakijoiden joukosta de Boerin firmaan töihin. Pian Nickylle kuitenkin selviää, että irakilaiset vallankumoukselliset piinaavat de Boerin perhettä. Nicky lupaa auttaa ja löytää itsensä pian pahasta pulasta. Kunhan tarina pääsee vauhtiin, on kirjaa vaikea päästää käsistään. Taidokasta kerrontaa, jokainen sana on ansainnut paikkansa tässä paksuhkossa kirjassa.
Olen tässä kevään ja alkukesän mittaan osallistunut erilaisiin Bookcrossing-vaihtoihin, eli kirjarinkeihin ja -säteisiin. Ringissä mukaan ilmoittautuneet muodostavat ringin, jossa kirja kiertää yhdeltä toiselle kunnes se jonakin päivänä palautuu takaisin ringin aloittajalle. Säde puolestaan alkaa yhdeltä lukijalta, päätyen toisten lukijoiden kautta viimeiselle lukijalle, joka saa kirjalle tehdä mitä haluaa. Ideaalisti säde menee maantieteellisesti, mutta aina se ei ole mahdollista jos mukaan tulee uusia lukijoita kesken kaiken. Mukaan rinkeihin, säteisiin ja muihin vaihtoihin pääsee rekisteröitymällä Bookcrossing-sivustolle, siellä foorumilla on esillä vaikka kuinka paljon erilaisia vaihtoja! Mutta mitä sitten kusti onkaan polkenut maailman ääristä tänne minun lukupinooni? Tässäpä näitä, kirjojen linkit vievät BC-sivustolle tämän kirjan tietoihin:
Marjo Heiskanen: Idiootin valinta
Kirja kertoo äidistä ja pojasta ja heidän elämästään. Äiti on nelikymmpinen Maisa, poika on 14-vuotias Nisse. Tarina koostuu suurelta osin Nissen blogikirjoituksista, jotka ovat täysin sitä mitä 14-vuotiaan pojan odottaisikin kirjoittavan blogiinsa. En netistä jaksaisi lukea tällaista blogia pätkääkään, mutta näin kirjamuodossa se oli mielestäni aivan hulvatonta ja jäin kirjaan koukkuun jo ensimmäisiltä sivuilta alkaen! Väliin mahtuu myös äidin kirjeitä ja ajatuksia, olisin voinut lukea tätä tarinaa vaikka kuinka pitkään. Harmi, että se loppui niin pian!
John Boyle: The Boy in the Striped Pyjamas
Tarina nuoresta pojasta, Brunosta, joka muuttaa perheensä mukana Auschwitziin. Tämä poika on kuitenkin onnellinen, koska saa asua toisella puolen piikkilanka-aitaa. Toisella puolen aitaa puolestaan asuu ihmisiä raidallisissa pyjamissa. Tutkiessaan uuden kotinsa ympäristöä Bruno tapaa toisen pojan, joka on kuin Bruno itse, mutta hän on juutalainen ja nimeltään Shmuel. Pojat ystävystyvät ja tapaavat toisiaan joka päivä, aina aita välissään. Kun Brunon perhe on muuttamassa takaisin Berliiniin, pojat päättävät ottaa viimeisestä yhteisestä päivästään kaiken irti. Bruno kaivautuu piikkilanka-aidan alitse aidan toiselle puolelle, pukeutuu Shmuelin varastamaan raidalliseen asuun ja viettää koko päivän ystävänsä kanssa aidan toisella puolella. Tuo päivä päättyy, mutta Bruno ei palaa aidan toiselle puolelle. Hyvin kirjoitettu kirja, tosin tarina hieman ontuu. Ensinnäkin on vähän outoa että 9-vuotias poika ei tietäisi miksi toisella puolen aitaa on samanlasiin vaatteisiin puettuja ihmisiä. Toisekseen Auschwitzia ympäröi joka puolelta reilun metrin mittainen "vapaa vyöhyke", jota vartioivat sotilaat. Jokainen, joka astui tuolle alueelle, ammuttiin. Eli Bruno ei ikipäivänä olisi pystynyt kaivautumaan aidan alitse kenenkään huomaamatta, saatika viettämään aikaansa juutalaispojan kanssa. Mutta kuitenkin, ajatuksia herättävä kirja.
Lisa See: Snow flower and The Secret Fan
Tarina sijoittuu muinaiseen Kiinaan ja pääosassa on Snowflower, joka kasvaa pikkutytöstä nuoreksi naiseksi, äidiksi ja lopulta vanhukseksi kertoen tarinaansa. Snowflower saa ystävän, jonka kanssa hän jakaa koko elämänsä pikkutytöstä aikuisuuteen. Yhdessä he käyvät läpi kaikki kiinalaisen naisen elämänvaiheet jalkojen sitomisesta naimisiinmenoon ja lopulta vanhuuteen. Todella kaunis tarina, upeasti kerrottu, mutta samalla jotenkin surullinen. Ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja!
Sara Gruen: Water For Elephants
Jacob Jankowski on jo vanha mies kun hän vanhainkodissa alkaa muistella nuoruuttansa sirkuksessa. Nuorena miehenä hänellä ei ollut elämässänsä päämäärää ja hän päätyi sirkuksen eläinlääkäriksi. Siellä hän tutustui monenlaisiin ihmisiin, koki paljon, oppi elämää ja rakastui. Tämäkin kirja oli todella mielenkiintoinen ja pidin siitä kovasti. Jopa niin kovasti, että ostin kirjan aivan omaksikin! Tosin suomeksi käännettynä, täytyy lukea sekin versio nähdäkseen, onko kirja yhtä hyvä käännettynä!
Mitä maailmassa tapahtuu kun maailma loppuu? Tai ainakin silloin teknologia, raha ja kaikki mikä maailmaa nykyaikana pyörittää on poissa, samoin kuin suurin osa ihmisistäkin? Kun ruoka, vesi ja vaatteet ovat arvokkaimpia asioita mitä omistaa voi? Tarina kertoo isästä ja pojasta, jotka kulkevat tietä suunnaten etelään ja meren rantaan. Matkan varrelle mahtuu paljon pelottavia tapahtumia, mutta myös onnea ja iloa pienistä asioista. Paikoitellen ahdistava ja pelottavakin kirja, katsoin myös elokuvan johon oli hienosti vangittu kirjan tunnelma!
Ajattelin esitellä nyt kuukausittain luetut kirjat, niin eivät pääse unohtumaan ja hautautumaan jonnekin Kaiken Alle. Tässä siis kolme kirjaa maaliskuulta:
Ron McLarty: Polkupyörällä ajamisen taito
Ystäväni suositteli tätä kirjaa minulle jo vuosia sitten ja nyt sen sitten löysin edullisesti Kirjamessuilta. Eli on aika tutustua tähän kirjaan.
Smithy Ide on 43-vuotias mies, jonka elämä on jäänyt polkemaan paikalleen yksitoikkoisen työn, viinan ja roskaruoan ympärille. Hänen elämänsä kuitenkin muuttuu kun hän löytää isälleen saapuneen kirjeen, jossa kerrotaan hänen siskonsa kohtalosta. Kännipäissänsä Smithy löytää myös vanhan polkupyöränsä ja lähtee pyörällä etsintämatkalle. Mitä Smithy on etsimässä, sitä hän ei ehkä tiedä itsekään. Tarina nivoo yhteen Smithyn pitkän pyörämatkan, sekä menneisyyden tarinat. Kiehtova ja lämminhenkinen tarina. Oikein sopivaa matkalukemista!
Sitten toinen kirja, joka tarttui Kirjamessuilla käteen eikä lähtenyt irti ennen kuin pääsin kotiin
Reijo Mäki: Uhkapelimerkki
Pahoittelen huonolaatuista kuvaa, aurinko oli jo laskenut enkä jaksanut ruveta pelaamaan valojen ja salamoiden kanssa!
Jussi Vareksen naisseikkailut jatkuvat ja hän kohtaa upean naisen, Sole Sulaveden. Seurustelu kuitenkin päättyy karmivalla tavalla Solen kuolemaan. Vares tietenkin päättää ottaa murhatutkimuksen ohjat omiin käsiinsä, mutta hairahtuu pian sivuraiteille tutkiessaan toimittajaystävänsä vinkkipostiin tulleen kirjeen alkuperää ja tarkoitusta. Yksi asia johtaa toiseen ja pian samaan juttuun kuuluu myös palkkamurhaaja, pankinjohtaja, Solen veli ja monta muuta epämääräistä henkilöä. Lopulta Vares saa langat solmittua ja ymmärtää mitä oikeasti onkaan tapahtunut. Kyllä mä vaan näistä Vareksista tykkään! 
Osallistuin ensimmäistä kertaa Bookcrossing Säteeseen, jossa siis sama kirja kiertää henkilöltä toiselle maantieteellisessä järjestyksessä. Huomenna tämä englanninkielinen kirja lähtee jo seuraavalle lukijalleen, joten parasta esitellä se nopeasti!
Precious on 16-vuotias harlemilaistyttö, jonka elämässä kaikki mahdollinen on mennyt pieleen; äiti pahoinpitelee, isä puolestaan on tyttärensä lapsen isä ja nyt Precious on uudestaan raskaana, jälleen kerran isälleen. Koulussa Precious oppii vain kuuntelemalla, hän ei osaa lukea. Hän kuitenkin saa uuden mahdollisuuden ja pääsee erityiskouluun, jossa elämän päähänpotkimat nuoret oppivat lukemaan. Hitaasti, mutta varmasti koko luokka edistyy opiskelussaan. Välillä todella rankkaakin tekstiä, tai no en tiedä miten tämä kirja menee suomeksi, olen kuullut että suomennos ei ole mikään paras mahdollinen. Kirjasta on myös tehty elokuva.
