Ikinuoren naisen elämää, johon kuuluvat tiivisti perhe, kissat, kirjat, käsityöt, liikunta ja laihdutus. Kaikkia osa-alueita mahtuu elämään enemmän tai vähemmän ja vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki kuvat ovat ottamiani ellei toisin mainita ja niitä ei saa kopioida muualle. Kiitos!
Isänpäivän kunniaksi kirjoitin kirjan. Sivuina kangasta, kynänä ompelukone, musteena lankaa.
Vaahteroissa vielä punaisia lehtiä,
syksy kaatuu
saappaat jalassa,
lippujaan kantaen.
Ennen lunta, valkokenraali
lumi on hyvin julma, poimin yhden,
panen sen hyvän kirjan väliin,
siinä kohdassa suudellaan
vaikka tuomiopäivään,
jos moista olisi,
siinä on turvallista olla
kunnes kevät avaa silmut kuin kauan vaienneet suut.
Tommy Tabermann
Ainakin Puuhapajan Pirjoa kiinnosti aikaisemmin keväällä tekemäni liinan tekniikka. Siispä tein vielä muutaman pyöryläpampulan ja kuvasin tekovaiheet. Tämä on muuten aivan uskomattoman rentouttavaa ja mieltä rauhoittavaa touhua, suosittelen! Parhaimman lopputuloksen saa, kun ei suunnittele mitään etukäteen, antaa vaan koneen laulaa! 
Mitäs me nyt sitten tarvitaan herkkupampuloiden tekoon? Jonkinlaista häviävää tukimateriaalia (itse käytin tässä vedessä häviävää, mutta markkinoilta löytyy myös silittämällä häviävää. Myös solvy on hyvä, koska siitä näkee läpi), herkkuja, projektista riippuen pohjakankaan, ompelukoneen, ja lankaa.
Kuva 1. Piirretään haluttu malli häviävälle materiaalille. Muista käyttää kuivaa kynää (esim. lyijykynä, liitu), tussi ja muut "kosteat" kynät saavat materiaalin häviämään! Mallataan samalla taustakangas sopivan kokoiseksi, tässä käytin organzaa.
Kuva 2. Alimmaisena on häviävä, sitten varsinainen taustakangas, päällimmäisenä kaikenlaista herkkua; langanpätkiä, kangastilkkuja, muuta mukavaa ompelusta ja neulonnasta ylijäänyttä roskaa. Itse laitoin organzatilkkuja, kirjontalangan ja ompelulangan pätkiä, vähän jotakin oikein luksusvillalangan pätkiä, sifonkitilkkuja. Parhaita herkkuja olivat organzan ja sifongin rispaantuneet reunapalat! Halutessaan voi vielä laittaa päälle kankaan, mutta periaatteessa ei tarvitse. Mutta "vihoviimeiseksi" päälle laitetaan läpinäkyvää solvya. Läpinäkyvää siksi, että tietää missä mennään ja on helpompi tarkistaa että kaikki herkut on ommeltu paikalleen (jos siis herkkujen päälle ei tule kangasta).
Kuva 3. Jotta herkut pysyvät menossa mukana, kannattaa ommella reunat yhteen. Samalla voi tehdä pieniä kiemuroita, jolloin voidaan varmistaa herkkujen pysyvän omilla paikoillaan. Tämä on ihan fiksua jos työ jää kesken ja huushollissa asuu myös innokkaita tilkkuvarkaita...
Kuva 4. Tässä vaiheessa työ kannattaa kääntää siten, että häviävälle piirretty malli on helposti tulkittavissa. Aloitetaan ompelemalla ääriviivat, tässä tapauksessa ympyrät. Jos työ on tarkoitus leikata ääriviivojen mukaan, kannattaa ääriviivat ommella vähintään kolmeen kertaan siten, että ommel kulkee itsensä ylitse. Ei siis ole tarkoitus ommella juuri prikulleen samaan kohtaan vaan ompeleen kuuluu mutkitella itsensä ylitse. Siten syntyy tukeva reuna, joka pysyy kasassa ja pitää myös työn kasassa.
Kuva 5. Kun ääriviivat on ommeltu, voidaan keskittyä kiinnittämään herkkuja. Eli nyt vaan ommellaan sikin-sokin tai järjestelmällisemmin (ihan miten itselle sopii) ja varmistetaan että jokainen langanpätkä on kiinni. Projektin luonteesta riippuu, täytyykö jokainen herkku olla tukevasti omalla paikallaan vai saako jäädä esim. roikkuvia lankoja tai tilkkuja. Mitä tiheämpää ompelusta, sitä tiheämpi lopputulos. Häviävällä materiaalilla on siis mahdollista tehdä vaikka herkkää pitsiä, kunhan vain ommel sitoo itse itseänsä tarpeeksi!
Kuva 6. Kun sitovaa ommelta on tarpeeksi, voi kuvion leikata irti. Koska minulla on tarkoitus lisätä nämä pampulat aikaisemmin tekemääni liinaan, siksakkasin reunat. Tämä ei ole välttämätöntä, koska reunathan on jo ommeltu (kohta 3)! Ala- ja ylälankaa vaihtamalla saa muuten aika hauskoja efektejä, muista myös välillä ommella erivärisillä ala- ja ylälangalla! 
Kuva 7. Kun ei enää huvita ommella, työ kastellaan (tai silitetään jos käytettiin silittämällä häviävää materiaalia). Näitä pampuloita sai hieroa ihan reippaasti, mutta jos lopputulos koostuu pelkästä langasta (esim. pitsi), kannattaa työ ensin asetella vaikkapa vaahtomuovipalan päälle, jotta se pysyy kauniisti kuosissaan. Juoksevan veden alla olen saanut nopeimmin häviävät pois.
Häviävä materiaali on mahdollista pestä kokonaan pois, tai jättää sitä hieman jäljelle, jolloin se toimii ikään kuin liimana jättäen työn tönköksi. Toki myös käytetyt materiaalit sanelevat millainen lopputulos on; tiheään ommeltu villakangas on tönkömpi kuin harvakseltaan yhteen ommellut pehmeät neulelangat. Häviävän kanssa leikkiessä vain mielikuvitus on rajana!
Olen lusmunnut oikein kunnolla Kokeilevan kevätlukukaudella. En ole saanut oikein mitään aikaiseksi. No, todettakoon että töissä on ollut järjetöntä kiirettä koko jeevelin kevät ja ylityötunnit paukkuvat, eli eipä kotona jaksa muuta kuin pakolliset. Nyt kuitenkin ryhdistäydyin ja viimeistelin kevätlukukauden "Valon ja varjon leikki" -työn, jossa käytettiin häviävää materiaalia.
Tadaa, kevätliina!
Mutta koska ulkona sataa räntää ja aurinko näyttäytyy vain silloin kun olen töissä, tein vielä pienen välipalatyön. Jospa Neiti Kevät nyt malttaisi hetkeksi jäädä, vaikka sitten nautiskelemaan kupillisesta.
Niin ja Anni tietysti kuvauspaikalla työntämässä nokkaansa joka paikkaan. Heti kun elukka hypähti pois kuvasta, kamerakin ilmoitti "battery exhausted". Just.
Aikaisempina vuosina minulla on ollut paljon kunnianhimoisia suunnitelmia käsintehtyjen joululahjojen suhteen. Nyt osaan jo arvioida omat resurssini sen verran hyvin, että käsintehtyjä lahjoja tipahtelee vain harvoille. Tänä jouluna ainoa käsintehty paketinsisus osui Siukulle. Pahoittelen jo nyt huonoja kuvia, hoksasin ottaa kuvia vasta sitten kun päivä oli jo paennut.
Liukuvärjästystä hahtuvasta neulottu pipo, jonka huovutin. Töpselit on ihan ketjusilmukkaketjua, nekin huovuttuivat oikein nätisti!
Hahtuvaa jäi oikein reilusti, vaikka aluksi se tuntui hupenevan hurjaa vauhtia ja pelkäsin jo joutuvani tilaamaan sitä lisää. Ylimääräisistä keristä tein lankavanutuksella kaulaliinan.
Viimeistelin huivin vielä konekirjonnalla.
Kokeileva Käsityöilmaisu -kurssilla on koko viime syksy ja vähän alkukevättäkin väännetty hartaasti "Kuva inspiraation lähteenä" -tehtävää. Sain omani valmiiksi juuri sopivasti ennen deadlinea, joka oli ystävänpäivänä.
Työtä varten tutkittiin kuvia, joista valittiin yksi juuri tätä työtä inspiroimaan. Työn tekniikkana käytettiin käsinkirjontaa (ja kyllä konekirjontaakin sai käyttää, jos siltä tuntui). Eikä siinä vielä kaikki, vaan kuva piti liittää itse työhön mukaan! Se jos mikä tuntui tosi hankalalta, minä kun en ihan vain "pelkkää" taideteosta osaa tehdä vaan mielellään saisi esineillä olla joku pikkufunktio! Päädyin siis tekemään pari tyynyä, jotka sopivat näppärästi makuuhuoneen päiväpeiton kanssa yhteen. Anni muuten tykästyi tyynyihin kovasti, ei tosin sillä kaikkein kilteimmällä tavalla... 
Mutta tässä siis tämän tehtävän tuotokset:
Laulava pensas I & II
Seuraava tehtävänanto on jo käynyt, siitä lisää toisella kertaa!
Jouluna kissalady Sasa sai tältä muorilta lämpötyynyn villapäällisellä. En tajunnut, että villahan eristää tehokkaasti lämpöä ja täten villainen päällys lämpötyynylle ei ollut kovin Sasan mieleen. Siinähän meni kittywarmerin perusperiaate aivan pieleen kun tyynyn lämpö ei tullut päällisen läpi. Niinpä siis tein ladylle uuden päällisen tyynyynsä, tällä kertaa fleecestä.
Teksti on tehty konekirjonnalla. Huomatkaa jälkimmäisen a-kirjaimen sydän. [Tiesin etten ikinä saa tehtyä kahta edes etäisesti identtistä a-kirjaimen aukkoa, joten päätin olla edes yrittämättä ja tehdä toiseen pienen sydämen... sieltä missä aita on matalin ja niin edes päin...]
