Ikinuoren naisen elämää, johon kuuluvat tiivisti perhe, kissat, kirjat, käsityöt, liikunta ja laihdutus. Kaikkia osa-alueita mahtuu elämään enemmän tai vähemmän ja vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki kuvat ovat ottamiani ellei toisin mainita ja niitä ei saa kopioida muualle. Kiitos!
Loppukiri kyjyaloituksiin alkoi nyt! Nämä ovat nimenomaan aloituksia, tavoitteena saada vain jotakin koukulle tai puikoille ja aloittaa sitten jotakin uutta. Tosin aloitetuille kyjyille varaamani iso kangaskassi alkaa uhkaavasti täyttyä...
Tämä Kyjy #12 täytyy ottaa työn alle sitten kun saan kaikki aloitukset kyjykassiin, koska siitä olisi tarkoitus muovautua nimiäisjuhlamekko Vaaralliselle Pavulle. Juhlat pidetään syyskuun alussa, sehän on jo ihan kohta! Langaksi löysin varastoista Novitan ikivanhaa Suvi -puuvillalankaa. Tämä lanka on vähän paksumpaa kuin ohjeessa käytetty Mandarin Petit ja toivon, että 10 kerää Suvea riittää... Tai sitten täytyy vielä lähteä metsästämään vastaavaa lankaa lisää! Parempi etten murehdi sitä ihan vielä...
Vironvilloja löytyy vielä kolme kerää. Kaikki niitä super-ohuita, joille en oikein keksi mitään käyttöä... paitsi neuloa ne henkäyksenkeveiksi huiveiksi! Eli kyjy # 13 syntyy ihan omiin tarpeisiin (?), Suvi Heikkilän suunnittelema Lumi-huivi.Tykkään muuten kovasti Verkkoneulelehti Ullan Arkistosta, siellä kun on sopivasti jaoteltuna ohjeet yhteen nippuun, sieltä vaan selaamaan. Lisäksi tykkään siitä, että ohjeiden takana on neulojia. Miten ihanaa kun ohje on tehty siten, että tulee mahdollisimman vähän ommeltavia saumoja! 
Isojen kissojen vetäessä lonkkaa hellesuojissansa virallisena Kyjy-valvojana Leia.
Yhden villakerän nappasin sivuun ajatuksena tehdä jonkinlainen hattu. Kovin hankalaa oli löytää sopivaa ohjetta, joten otin sitten tämän Dropsin ohjeen ainakin inspiraatioksi, ettei taas mene koko touhu purkamiseksi...
Oikeasti väri on enemmänkin raikas metsänvihreä kuin sammaleenvihreä, mutta en jaksanut säätää kameran kanssa...
Nyt sitten voisi vielä rohmuta muutaman kyjyn aloituksen, ei ehkä tulisi niin kova kiire. Kyjyjen lisäksi pitäisi vyyhdittää jonkinlainen läjä lankaa kasvivärjäyskurssille, kankaatkin sitä varten pitäisi valmistella. Opettaja aina painottaa olemaan näissä touhuissa ajoissa, mutta tiedättehän te miten siinä käy! Mitä ikinä saisimmekaan valmiiksi ilman viime tippaa? 
Nyt tarvitaan vähän vauhtia näihin Kyjy-aloituksiin! Kaivelin arkistoista 100g kirjavaksi värjättyä villalankaa, tätä minulla on vain yksi vyyhti. Johonkin kivaan sen pitäisi riittää... Aloitin tästä Pavulle paidan. Laskin kovasti että lanka riittäisi, toivotaan parasta! En edes tiedä onko tätä lankaa enää saatavilla (ehkä valmistajan nettisivuilla voisi olla jokin e-kauppa...?), eli tämä on nyt tällainen jännityskyjy!
Kyjyilyssä mukana Auttavat Tassut ry.
Perhekokomme vain kasvaa. Viime perjantaina huusholliimme muutti pieni sfinx-neiti Leia. Hän tuli meille Hobbitqueen -kissalasta Klaukkalasta.
Jo ensimmäisenä päivänä Leia sai sekä Annin että Napsun ruotuun, tätä pentua ei niin vaan pelotellakaan! Lisäksi hänestä löytyy aimo annos puhdasta röyhkeyttä; ei sanaakaan että etsisi oman nukkumapaikan vaan Leia käy valtaamassa milloin kenenkin suosikkipaikat! Lisäksi tänään hän tuppautui Annin kanssa samalle ruokakupille, siinä oli Annilla tilannearvion paikka!
Pientä sähinää on ollut puolin ja toisin, mutta toisaalta kaikki tuntuvat kiinnostuvan pennun menosta ja leikeistä, kyllä me vielä ystävystytään!
Kyjyilyn aloittamisesta on nyt kulunut himppusen reilu viikko. Ylläpitäjät kyselevät kuulumisia ja minä selaan osallistujien blogeja. Onneksi kaikkea ei tarvitse tehdä yksin, muiden kyjyläisten vertaistuki ja oma henkilökohtainen valmentaja ovat mukana tässä rutistuksessa 
"Selaile sä ne blogit niin mä kerään tässä voimia seuraavaan aloitukseen..."
"Montako kyjyläistä sulla on vielä jäljellä?"
"Pienet alkuverryttelyt ja -lämmittelyt niin pysyy puikot ja koukut käsissä... ja tassuissa."
"Joko aloitetaan päivän kyjy?"
Jos vaikka saisi näitä viimekuukausina valmistuneita töitä esille, edes vähän. Tässä imetystyyny, ohje ja kaava Suuri Käsityö 3/01. Kangas Ikeasta, tietysti se oli liian kapeaa ja jouduin säveltämään työn edetessä. Täytteenä tuossa muuten on sitä kaikille tuttua "pakkausmuttua".
Huomatkaa kuvaan krediittiä keräämään tullut Anni. Siis mitäänhän en yksin tee, aina on joku mukana auttamassa (lue: soheltamassa)
Mutku nyt en jaksa...
Sitkun on aikaa niin sitten päivitän blogia...
Nytku on äitiysloma alkanut! Ihan oikeasti. Töistä jäin pois vasta toukokuun lopussa ja kesäkuun ensimmäisille päiville mies otti pekkasia niin että ehdimme kiitää tukka tötteröllä joka puolelle.
Siinä sinkoillessamme Hullu Gerbera innostui taas kukkimaan, tällä kertaa kolmen kukan voimin.
Yksi nuppu jäi vielä odottamaan, se todennäköisesti haluaa loistaa yhdessä Ujon Gerberan kolmen(!
3 !) nupun kanssa, jotka nekin pian puhkeavat loistoon. Myös Vieno Valkoinen osoittaa merkkejä kukkimishaluista.Vaikka tämä keittiön ikkunalaudan sakki tuntuu järjestävän ohjelmaa säännöllisesti ja ympäri vuoden, koen aina samaa hämmästystä.
Ai niin, revimme myös makkarin vanhat tapetit irti ja lattiakin on enää pelkkää ikuisuuden vanhaa linoleumia. Pitäisi houkutella mies tasoittamaan seinät, jotta pääsisin maalaamaan. Sitten olisi kiva saada parketti paikoilleen ja ehkä jopa vaatekaappi. Entiset vanhat, kierot ja kammottavat kaapitkin pistettiin tuhannen palasiksi.
Noin, nyt on blogi taas elvytetty ja nyt se ryhdistyy ainakin joksikin aikaa, koska nythän on aikaa blogata kun työt eivät haittaa harrastuksia! Otetaan lunkisti!
PS. Näkyykö tämä pohja kuten ennenkin? Kotikoneeni (ja työkoneeni 
) näyttää syksyisen lehtikuvion vain sivun yläreunassa, molemmat laidat ovat ihan vitivalkoisia! Onko pohjaan tullut muutoksia ja täytyykö tässä lähteä etsimään uutta pohjaa...
Hah! Luulittepa että laitan tälle päivälle kuvan Napsusta tai Annista! Turha luulo. Hehän pääsevät luuhaamaan blogiin melkein aina, joten tällä kertaa kuvaan pääsee Siukun kissa Sasa. Sasa kuuluu minunkin perheeseeni, koska arvon lady on kuulunut perheeseemme jo silloin kun asuin KotonaKotona. Rodultaan Sasa on korat. Hän on suuri pieni kissa.
Sasa on tavannut sekä Napsun että Annin. Napsu oli pelottava, koska Napsu ei tajunnut että joku voi pelätä häntä. Pöljä jätkä! Anniin Sasa puolestaan olisi mielellään tutustunut, mutta Anni oli todella raivoissaan kun joku vieras oli tullut hänen valtakuntaansa ja ei siitäkään mitään tullut. Annilla tuntuu olevan ongelmia samankokoisten, vieraiden eläinten kanssa.
Olen lusmunnut oikein kunnolla Kokeilevan kevätlukukaudella. En ole saanut oikein mitään aikaiseksi. No, todettakoon että töissä on ollut järjetöntä kiirettä koko jeevelin kevät ja ylityötunnit paukkuvat, eli eipä kotona jaksa muuta kuin pakolliset. Nyt kuitenkin ryhdistäydyin ja viimeistelin kevätlukukauden "Valon ja varjon leikki" -työn, jossa käytettiin häviävää materiaalia.
Tadaa, kevätliina!
Mutta koska ulkona sataa räntää ja aurinko näyttäytyy vain silloin kun olen töissä, tein vielä pienen välipalatyön. Jospa Neiti Kevät nyt malttaisi hetkeksi jäädä, vaikka sitten nautiskelemaan kupillisesta.
Niin ja Anni tietysti kuvauspaikalla työntämässä nokkaansa joka paikkaan. Heti kun elukka hypähti pois kuvasta, kamerakin ilmoitti "battery exhausted". Just.
