Ikinuoren naisen elämää, johon kuuluvat tiivisti perhe, kissat, kirjat, käsityöt, liikunta ja laihdutus. Kaikkia osa-alueita mahtuu elämään enemmän tai vähemmän ja vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki kuvat ovat ottamiani ellei toisin mainita ja niitä ei saa kopioida muualle. Kiitos!
Isänpäivän kunniaksi kirjoitin kirjan. Sivuina kangasta, kynänä ompelukone, musteena lankaa.
Vaahteroissa vielä punaisia lehtiä,
syksy kaatuu
saappaat jalassa,
lippujaan kantaen.
Ennen lunta, valkokenraali
lumi on hyvin julma, poimin yhden,
panen sen hyvän kirjan väliin,
siinä kohdassa suudellaan
vaikka tuomiopäivään,
jos moista olisi,
siinä on turvallista olla
kunnes kevät avaa silmut kuin kauan vaienneet suut.
Tommy Tabermann
Kestovaippailu kiinnostaa. Se vaan tuntuu olevan aivan loputon suo erikoisia termejä, materiaaleja ja kaikki tuntuu vaikealta ymmärtää. Olen kuitenkin ottanut härkää sarvista (tai sitten olen menossa kovaa vauhtia takapuoli edellä puuhun!) ja tehnyt muutaman vaipan Pavulle.
Nämä on tehty Ottobren Vattumato -kaavalla ja ohjeella, ainakin ulospäin näyttävät ihan samanlaisilta kuin ostamamme valmiit kestovaipat. Nyt sitten enää tarvittais se testaaja.
Olen tietoisesti välttänyt trikoon ompelua. Ai miksi? No koska vanha ompelukoneeni ei totellut edes perusperuspuuvillalla, voi sitä turhautumisen määrää mikä olisi syntynyt jos olisin yrittänyt syöttää sille trikoota. Mutta nyt, kun uusi koneeni on niin fiksu ja tehokas, päätin ottaa haasteen vastaan... Tässä tulos:
Ei, ette saa lähempää kuvaa. Ohjeessa mainittiin kaksoisneula, sitä minulla ei ollut joten tämä työ on tehty ihan perus-pallokärkineulalla. Tiedostan myös, että lukemattomilla koetilkuilla olisi varmasti saanut kaikki säädöt kohdalleen ja päässyt täydelliseen lopputulokseen, mutta käsi sydämelle, uskotteko minun jaksavan testata joka työvaihetta erikseen? Nyt tulos tyydyttävä, pääasia että pysyy päällä eikä hajoa konepesussa. Ohje ja kaava Suuri Käsityö 4/03.
Jatketaan harjoituksia. Harkitsen myös sitä autuaaksi tekevän kaksoisneulan hankkimista.
Jos vaikka saisi näitä viimekuukausina valmistuneita töitä esille, edes vähän. Tässä imetystyyny, ohje ja kaava Suuri Käsityö 3/01. Kangas Ikeasta, tietysti se oli liian kapeaa ja jouduin säveltämään työn edetessä. Täytteenä tuossa muuten on sitä kaikille tuttua "pakkausmuttua".
Huomatkaa kuvaan krediittiä keräämään tullut Anni. Siis mitäänhän en yksin tee, aina on joku mukana auttamassa (lue: soheltamassa) 
Vauvaperheen toilettitiloissa ei välttämättä aina tiedä, mihin pyhkeeseen on turvallista kuivata kätensä. Asia ratkaistu:
Vieras, joka kaikista tarjolla olevista pikkupyyhkeistä oikeasti valitsee tällaisen, haluaa elää vaarallisesti 
Pyyhkeet syntyivät yksinkertaisesti viskaamalla pari vanhaa valkeaa pyyhettä koneeseen värijauheen kanssa ja sabluunaa käyttämällä.
Ainakin Puuhapajan Pirjoa kiinnosti aikaisemmin keväällä tekemäni liinan tekniikka. Siispä tein vielä muutaman pyöryläpampulan ja kuvasin tekovaiheet. Tämä on muuten aivan uskomattoman rentouttavaa ja mieltä rauhoittavaa touhua, suosittelen! Parhaimman lopputuloksen saa, kun ei suunnittele mitään etukäteen, antaa vaan koneen laulaa!
Mitäs me nyt sitten tarvitaan herkkupampuloiden tekoon? Jonkinlaista häviävää tukimateriaalia (itse käytin tässä vedessä häviävää, mutta markkinoilta löytyy myös silittämällä häviävää. Myös solvy on hyvä, koska siitä näkee läpi), herkkuja, projektista riippuen pohjakankaan, ompelukoneen, ja lankaa.
Kuva 1. Piirretään haluttu malli häviävälle materiaalille. Muista käyttää kuivaa kynää (esim. lyijykynä, liitu), tussi ja muut "kosteat" kynät saavat materiaalin häviämään! Mallataan samalla taustakangas sopivan kokoiseksi, tässä käytin organzaa.
Kuva 2. Alimmaisena on häviävä, sitten varsinainen taustakangas, päällimmäisenä kaikenlaista herkkua; langanpätkiä, kangastilkkuja, muuta mukavaa ompelusta ja neulonnasta ylijäänyttä roskaa. Itse laitoin organzatilkkuja, kirjontalangan ja ompelulangan pätkiä, vähän jotakin oikein luksusvillalangan pätkiä, sifonkitilkkuja. Parhaita herkkuja olivat organzan ja sifongin rispaantuneet reunapalat! Halutessaan voi vielä laittaa päälle kankaan, mutta periaatteessa ei tarvitse. Mutta "vihoviimeiseksi" päälle laitetaan läpinäkyvää solvya. Läpinäkyvää siksi, että tietää missä mennään ja on helpompi tarkistaa että kaikki herkut on ommeltu paikalleen (jos siis herkkujen päälle ei tule kangasta).
Kuva 3. Jotta herkut pysyvät menossa mukana, kannattaa ommella reunat yhteen. Samalla voi tehdä pieniä kiemuroita, jolloin voidaan varmistaa herkkujen pysyvän omilla paikoillaan. Tämä on ihan fiksua jos työ jää kesken ja huushollissa asuu myös innokkaita tilkkuvarkaita...
Kuva 4. Tässä vaiheessa työ kannattaa kääntää siten, että häviävälle piirretty malli on helposti tulkittavissa. Aloitetaan ompelemalla ääriviivat, tässä tapauksessa ympyrät. Jos työ on tarkoitus leikata ääriviivojen mukaan, kannattaa ääriviivat ommella vähintään kolmeen kertaan siten, että ommel kulkee itsensä ylitse. Ei siis ole tarkoitus ommella juuri prikulleen samaan kohtaan vaan ompeleen kuuluu mutkitella itsensä ylitse. Siten syntyy tukeva reuna, joka pysyy kasassa ja pitää myös työn kasassa.
Kuva 5. Kun ääriviivat on ommeltu, voidaan keskittyä kiinnittämään herkkuja. Eli nyt vaan ommellaan sikin-sokin tai järjestelmällisemmin (ihan miten itselle sopii) ja varmistetaan että jokainen langanpätkä on kiinni. Projektin luonteesta riippuu, täytyykö jokainen herkku olla tukevasti omalla paikallaan vai saako jäädä esim. roikkuvia lankoja tai tilkkuja. Mitä tiheämpää ompelusta, sitä tiheämpi lopputulos. Häviävällä materiaalilla on siis mahdollista tehdä vaikka herkkää pitsiä, kunhan vain ommel sitoo itse itseänsä tarpeeksi!
Kuva 6. Kun sitovaa ommelta on tarpeeksi, voi kuvion leikata irti. Koska minulla on tarkoitus lisätä nämä pampulat aikaisemmin tekemääni liinaan, siksakkasin reunat. Tämä ei ole välttämätöntä, koska reunathan on jo ommeltu (kohta 3)! Ala- ja ylälankaa vaihtamalla saa muuten aika hauskoja efektejä, muista myös välillä ommella erivärisillä ala- ja ylälangalla!
Kuva 7. Kun ei enää huvita ommella, työ kastellaan (tai silitetään jos käytettiin silittämällä häviävää materiaalia). Näitä pampuloita sai hieroa ihan reippaasti, mutta jos lopputulos koostuu pelkästä langasta (esim. pitsi), kannattaa työ ensin asetella vaikkapa vaahtomuovipalan päälle, jotta se pysyy kauniisti kuosissaan. Juoksevan veden alla olen saanut nopeimmin häviävät pois.
Häviävä materiaali on mahdollista pestä kokonaan pois, tai jättää sitä hieman jäljelle, jolloin se toimii ikään kuin liimana jättäen työn tönköksi. Toki myös käytetyt materiaalit sanelevat millainen lopputulos on; tiheään ommeltu villakangas on tönkömpi kuin harvakseltaan yhteen ommellut pehmeät neulelangat. Häviävän kanssa leikkiessä vain mielikuvitus on rajana!
Olen lusmunnut oikein kunnolla Kokeilevan kevätlukukaudella. En ole saanut oikein mitään aikaiseksi. No, todettakoon että töissä on ollut järjetöntä kiirettä koko jeevelin kevät ja ylityötunnit paukkuvat, eli eipä kotona jaksa muuta kuin pakolliset. Nyt kuitenkin ryhdistäydyin ja viimeistelin kevätlukukauden "Valon ja varjon leikki" -työn, jossa käytettiin häviävää materiaalia.
Tadaa, kevätliina!
Mutta koska ulkona sataa räntää ja aurinko näyttäytyy vain silloin kun olen töissä, tein vielä pienen välipalatyön. Jospa Neiti Kevät nyt malttaisi hetkeksi jäädä, vaikka sitten nautiskelemaan kupillisesta.
Niin ja Anni tietysti kuvauspaikalla työntämässä nokkaansa joka paikkaan. Heti kun elukka hypähti pois kuvasta, kamerakin ilmoitti "battery exhausted". Just.
Työpaikalla puhaltavat nyt muutokset tuulet. Työkaveri, joka on tuolla kanssani touhunnut ja ahkeroinut kaupan avaamisesta asti lähtee vastaamaan uusiin haasteisiin ja siksipä halusin antaa hänelle oikein spesiaalilahjan. Ja mikäpä olisikaan parempi lahja kuin sellainen, johon olen uhrannut omaa vapaa-aikaani, vuodattanut kirouksia ja kokenut onnistumisen tunnetta?
Siispä lahjapakettiin soma pikkuessu:
