Ikinuoren naisen elämää, johon kuuluvat tiivisti perhe, kissat, kirjat, käsityöt, liikunta ja laihdutus. Kaikkia osa-alueita mahtuu elämään enemmän tai vähemmän ja vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki kuvat ovat ottamiani ellei toisin mainita ja niitä ei saa kopioida muualle. Kiitos!
Jadekettu muisti minua somalla blogitunnustuksella. Kiitos! 
Sellainen syksyisen värikäs ja raikas kiitos!
Tässä vielä tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä tunnustuksen antajaa.
2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.
Annan tämän tunnustuksen näille blogeille:
Ja mitäs nyt keksisin?
1) Tällä hetkellä ulkona ripsii vettä ja aamu on harmaa. Aika moni on varmaan jo kyllästynyt tämän syksyn sateisiin, mutta minusta on vain mukavaa kun sade ropisuttelee ikkunaan. Ehkä itselläkin olisi vähän eri fiilis tähän aamuun jos olisi puoli tuntia sitten pitänyt kiiruhtaa linja-autoasemalle!
2) Mies lipsautti että voisi lähteä käymään Tallinnassa. Nyt olen päivittäin vähintään kerran ruinannut ja kinunnut sitä matkaa. Kohta se taipuu kun ei jaksa enää kuunnella rutinaani! 
3) Teen nyt töitä kotoa käsin. Mieheni jäi vanhempainvapaalle, joten saamme olla koko perhe kotona. Tykkään kovasti tästä työn perheominaisuudesta, mutta muuten työ ei kyllä vastaa ollenkaan minkäänlaisia työihanteitani. Nyt olemme sopineet tämän työn jatkuvan vuoden loppuun, katsotaan sitten palaanko takaisin vanhoihin tehtäviini vai mitä sitten keksitään!
4) Varpaita vähän paleltaa, täytyy hakea villasukat jalkaan. Eräs ystäväpariskunta kävi kahvilla ja kun huomasivat villasukkani, mies totesi "Olispa hienoa käyttää villasukkia!" Olin aivan järkyttynyt; nykyajan talot rakennetaan niin energiatehokkaan tiiviiksi kaikkine lattialämmityksineen, että villasukkia ei enää tarvitse! 
En tiedä haluanko koskaan asua niin mukavassa talossa! Villasukat ovat tärkeitä.
5) Asumisesta puheenollen; jos saisin valita, asuisin vanhassa omakotitalossa. Pihan täytyy olla suuri ja siellä saa mieluusti olla omenapuu tai kaksi ja marjapuskia. Täytyy olla myös tilaa kasvimaalle ja kukkaistutuksille. Pihasta haluaisin sellaisen soman sekamelskan. Antaisin Pavulle pussillisen kukansiemeniä ja hän saisi viskoa ne ympäri pihaa ihan minne haluaa. Mies tosin totesi, ettei tosiaankaan aio väistellä sinne tänne heiteltyjä kukkia ruohonleikkurilla. Täytyy sitten itse ajaa nurmikko! Vielä vuosi sitten mies tutki harva se päivä lähiseutujen talotarjontaa. Nyt se ruoja on siirtynyt rivitaloasuntoihin, koska ei kuulemma ole mitään järkeä muuttaa nykyisestä asunnosta suoraan omakotitaloon, vaan pitää ensin muuttaa rivitaloon ja sieltä omakotitaloon. En edes aio kysyä mikä insinöörin älynväläys tässä nyt piilee.
6) Voisin tänään pitää vapaata töistä. Viime viikonloppuna tein töitä kirjaimellisesti aamusta iltaan, sekä lauantaina että sunnuntaina, joten olen ansainnut pari vapaata. Nyt ei ole mitään suuria kiireellisiä juttujakaan. Tekiskö tänään kaikkia niitä juttuja, mitä viikonloppuna piti tehdä?
7) Auringonnousut ovat minusta ihania. Uskon vakaasti siihen, että jos herää eikä tunne itseään väsyneeksi, täytyy nousta eikä jäädä sänkyyn odottelemaan unta uudestaan. Saatan siis välillä herätä jo anivarhain, joskus alkaa uudestaan väsyttää, joskus nautiskelen aamun tunneista rauhassa kissojen kanssa. Ja jos siinä samalla saa ihailla upeaa auringonnousua, onko enää parempaa tapaa aloittaa päivänsä?
8) Nyt menen kurkistamaan josko Papu kohta heräilisi. Tyttö on selvästi perinyt isänsä unenlahjat.
Blogilaatikkoon kopsahti herkullinen tunnustus Ansalta ja Oivalta.
Mahtava parivaljakko! Onneksi meillä on vain yksi pentu, vaikkakin välillä Annikin nuortuu pennun tasolle ja se on menoa sitten! Tällä kertaa tunnustukseen vastaa sekä äiti että karvalapset. Leia lasketaan karvalapsiin, vaikka se naku onkin! 
Lempiväri:
Äidin lempivärejä ovat kaikki voimakkaat värit. Keltaiset, oranssit, punaiset, vihreät, ruskeat! Pastellisävyt eivät ole äidin juttu, eivät sitten yhtään! Karvatassukoheltajille käyvät kaikki värit ihan yhtä lailla; Annille kunhan siinä on lämmin nukkua, Napsulle kunhan se tuoksuu savulta ja Leialle kunhan sitä ei saisi ottaa ja sen ottaminen kielloista huolimatta saa aikaan juoksua niin Leialle kuin emännällekin.
Lempiruoka:
Äiti on ruoissansa kaikkiruokainen, paitsi raakaa tonnikalaa en syö, ja vesikastanjat on liian rouskuvia. Kissojen mielestä toisen kupissa on aina paremmat sapuskat kuin omassa ja Anni käy syömässä Leian penturuoat Leian syödessä Annin aikuisten ruokia. Siksi siis Annilla nyt mahtavan kiiltävä turkki ja pitkät, kikkuraiset viikset ja kilo elopainoa lisää.
Minne haluaisit matkustaa:
Vaikka minne! Kaukomaille tutkimaan uusia kulttuureja tai rentoutumaan palmujen alle. Tai jonnekin kaupungin museoiden vaimeaan hälinään. Tai viinitiloille maistelemaan ja tuoksuttelemaan. Tai Helsinkiin viettämään museo-/näyttelypäivää...
Hännänjahtaajille sopii mikä tahansa matkakohde, kunhan siellä viivytään tarpeeksi kauan aikaa. Koska silloin kun yhden päivän sapuskat ja hiekkalaatikko ei riitä, he saavat tänne tutun, söpön palvelijan, jolta riittää rapsutuksia ja huomiota koko konkkaronkalle vaikka kuinka pitkän aikaa! Mutta on sekin ihan kivaa kun folksit tulee takaisin kotiin.
Nyt tähän hätään en luovuta tunnustusta erikseen kenellekään, keittiössä huutelee puolitäysi tiskikone täyttämistä ja mitä muuta täytyy vielä ehtiä tekemään! Tunnustuksen saa ottaa mukaansa, mutta jättäkää kommenttilaatikkoon tietoa niin pääsen myös lukemaan vastauksia!
Tämä päivä oli lämmin ja aurinkoinen, siksipä kaivelin viime kesän Turun reissun kuvista janokuvan ja tuunasin siitä teemaan sopivan mustavalkoisen:
Ja enpä sitten tajunnut "save a copy" "replace original" :n sijasta. Hmph. No, ei voi mitään!
Tällä viikolla on pari kuvapäivää jäänyt välistä. Olen kyllä aiheet muistanut ja ottanut kuvatkin, mutta sitten kun juoksee illat Opistolla tai BC-tapaamisissa tai muuten vain lietsoo itsensä kiireiseksi, unohtuvat tällaiset velvoitteet.
Keskiviikon aiheena oli "tämä tekee minut iloiseksi". Keskiviikkona oli myös viimeinen kerta Kokeilevaa, joten ilahdutin kurssikavereitani näillä:
Kaksi "jätesäkillistä" isoja metallisia karkkirasioita. Näitä tulee meille töihin kokoajan lisää ja lisää, saa nähdä milloin eivät enää Opistolla huoli näitä!
Perjantain haasteena oli "arkeni".
Kun otan kalenterin käyttöön tarkistan, että sivut ovat tyhjät. Sitten joku täyttää ne...
Ja eilen sai nauttia valoisasta päivästä, tänään vielä valoisammasta koska ei tarvitse mennä töihin!
Ja vielä tämän päivän "talvikuva". Näin keväisenä päivänä vähän turhauttava aihe, joten sitä kannattaa vilkaista ihan vain nopeasti ja kääntää sitten katse aurinkoiseen kevätpäivään ja olla kuin ei olisi katsonutkaan mitään talvikuvia.
Tämä gondoli on näytteillä Valkeakosken Myllysaaren museossa. Sen hankki teollisuusjohtaja Juuso Walden ja sillä aikoinaan kuljetettiin kaupungissa poikenneita arvovieraita. Aidon venetsialaisen gondolin ostaminen ei ollutkaan ihan helppo juttu, koska venetsialaiset olivat ja ovat yhä tarkkoja gondoleistaan ja niitä pidetään suuressa arvossa, melkeinpä kansallisaarteina. Eräältä perheeltä löytyi kuitenkin yksi ylimääräinen, jonka Walden osti ja toi Suomeen. Pitkän laivamatkan aikana gondolia piti kastella, jotta sen runko ei kuivuisi ja halkeilisi. Gondolin mukana saapui myös ihka-aito venetsialainen gondolier, joka myöhemmin opetti myös muutaman koskilaisen tätä purtta ohjaamaan.
Tällä hetkellä maailmassa on vain kolme gondolia Venetsian ulkopuolella - Hollywoodissa, Amsterdamissa ja Valkeakoskella. Hullua jos mikä!
Kevään edetessä olen neulonut pieniä vaatteita. Vatsan kasvaessa alkaa tämäkin olla ajankohtaisempaa. Tässäpä siis Vaaralliselle Pavulle pieni asukokonaisuus:
Lankana Mandarin Shine, sekä takki että housut on tehty samasta langasta. Valo tekee tepposet, takin väri on lähempänä oikeaa! Molemmat on tehty Neuleita kullannupulle -kirjan ohjeilla. Kirjassa on ihan hyviä ohjeita, saumoja tietty on ommeltavana ihan liikaa ja kaaviokuvien puuttuminen saa välillä tällaisen vähemmän insinöörin vähän hakoteille. Mutta kyllä niistä on ihan pieniä vaatteita tullut!
Vuosi sitten hilpaisimme Siukun kanssa Krakovaan. Paljon nähtiin, paljon kuvattiin, paljon ostettiin mutta sanaakaan en tainnut täällä reissusta mainita. Pitäis kyllä, koska reissusta on paljon hienoja kuvia ja vaikka mitä. Kunhan ehdin. Seliseli.
