Ikinuoren naisen elämää, johon kuuluvat tiivisti perhe, kissat, kirjat, käsityöt, liikunta ja laihdutus. Kaikkia osa-alueita mahtuu elämään enemmän tai vähemmän ja vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki kuvat ovat ottamiani ellei toisin mainita ja niitä ei saa kopioida muualle. Kiitos!
Kävipä taas niin, että tarvittiin kahvipöytään makeaa tarjottavaa. Pieni keittiöihminen minussa heräsi, se halusi leipoa unelmatorttua. Jos se taas joskus haluaa sitä leipoa, ohje löytyy nyt kätevästi omasta blogista, ei tarvitse koluta taas nettiä läpi ja etsiä sopivaa täytettä.
Pohja:
4 munaa
1,5 dl sokeria
1 dl perunajauhoja
0,5 dl kaakaojauhetta
1 tl leivinjauhetta
Täyte:
1 prk maitorahkaa, maustetut käyvät vallan mainiostiauhoja
2 dl kermaa
(vaniljasokeria)
Tortusta tuli ruma, katsokaa mieluummin kukkia 
En ole mikään suuri kotimaisen suklaan ystävä. Toki vielä silloin kun en ollut parempaa maistanut, tykkäsin siitä Fazerin sinisestä aivan valtavasti. Samoin Maraboun Appelsiinikrokantti oli yksi suosikeistani. Nyt olen ollut reilut kolme vuotta töissä pienessä erikoiselintarvikemyymälässä, jonka valikoimaan kuuluu kattavat määrät ulkomaisia, enemmän kaakaota sisältäviä suklaita. Valikoimasta löytyy maidottomia, sokerittomia ja tavallisia suklaita, eri lailla maustettuja suklaita, luomua ja Reilua Kauppaa, raakasuklaata... you name it. Työlleni omistautuneena olen perehtynyt hyvin suklaavalikoimaamme 
Mikä minua sitten kotimaisissa (ja muissakin massatuotanto/markettisuklaissa) risoo? Se järjetön sokerin määrä ja kaakaon vähyys. Mutta koska onhan minulla terveet kädet, tänään pyöräytin ihan omaa suklaata. Raakasuklaata.
reilu 1 dl kylmäpuristettua kookosöljyä
reilu 1 dl raakakaakaojauhetta
3/4 dl tocoa eli riisinlesejauhetta makeutta antamaan
1 rkl macajauhetta ihan huvin vuoksi. No ei sentään, onhan se ihan huipputerveellistä! 
2 rkl agavesiirappia, sekin ihan makeutukseksi
2 dl sattumia, tällä kertaa ihan kotimaisia mansikoita muussattuna
Kookosöljyn annetaan sulaa nestemäiseksi vesihauteeseen asetetussa astiassa. Lisätään juoksevaan öljyyn siirappi ja sekoitetaan hyvin. Sekoitetaan kuivat aineet erikseen ja lisätään hyvin sekoittaen öljyyn. Suklaamassaa kannattaa maistella ja lisätä tarpeen ja oman makunsa mukaan makeuttajaa, öljyä tai kaakaota. Kun massa alkaa maistumaan omaan suuhun sopivalta, voi massan kaataa muotteihin. Itse käytän ihan leivinpaperilla vuorattua eväsrasiaa tai lautasta. Lopuksi lisätään sattumat, jotka massan ollessa vielä pehmeää uppoavat hyvin suklaan sisään. Sitten koko komeus pakastimeen jähmettymään 20-30 minuutiksi. Valmista! Tämä ei tarvitse edes mitään loitsuja ja toiveita onnistumisestaan, eihän ollut vaikeaa?
Pelkkää kookosöljyä käytettäessä täytyy muistaa, että kookosöljy muuttuu lämpimässä juoksevaksi. Silloin on siis paree syödä suklaat heti, tai säilyttää ne jääkaapissa tai pakastimessa. Suklaamassa ei myöskään pidä vedestä, eli kaikki kulhot, kupit, vispilät, ja muut välineet kannattaa pitää kuivina.
Ja tätä suklaata ei oikeasti tarvitse syödä montaa palaa! Kun suklaa oli valmista, ahmin tietysti kolme neljää palaa ihan vain varmistaakseni että maku on kohdallaan. Sitten ei oikeasti enää tehnyt mielikään. Näin tällaisten paljon ravintoaineita sisältävien ruokien kanssa tuppaa käymään; kun keho saa jo muutamasta suullisesta tarpeekseen, ei tee enää mieli syödä enempää. Hurjan kätevää kun ei tarvitse enää syödä koko levyllistä suklaata vaan todetakseen että vieläkin uppoaisi! 
... sen kokki peittää persiljalla. Olettehan te tuon kuulleet? Tässä tapauksessa se ainakin pitää kutinsa. Olin taas viikonloppuna heitteillejätetty. Kun mies on poissa, joudun vastaamaan omasta ruokahuollosta. Mies jo kettuili, että voi hakea mulle jääkaappiin maitorahkaa valmiiksi niin en kuole nälkään. Olen oikeasti yhden viikonlopun selvinnyt hienosti pelkällä Ehrmannin rasvattomalla maitorahkalla. Kun tuli nälkä, ei mikään ruoanlaitto huvittanut, joten otin maitorahkan kaapista ja hyvin taas jaksoi seuraavaan ateriaan, mikä jälleen oli maitorahka, koska vieläkään en jaksanut kiinnostua kokkailusta. Nyt kuitenkin painuin korvat luimussa kauppaan hakemaan evästä viikonlopuksi.
YLEn aamuissa nähdään kokkisarja Voita ja sokeria, jonka hilpeästä meiningistä tykkään ja siellä esitellään kivantuntuisia reseptejä. Tällä kertaa olin nähnyt miten näppärästi syntyy maukkaita mozzarellarullia. Kirjaan reseptin ylös tännekin, vaikka se näyttää löytyvän oikein helposti tuolta nettisivuiltakin...
Resepti vaikuttaa helpolta ja telkkarissakin se näytti sujuvan ihan suit-sait-sukkelaan, joten tuudittauduin ehkä väärään turvallisuudentunteeseen keittiössä seisoessani. No, joka tapauksessa, se menee näin:
Salaattiin tarvitaan tomaatteja, tuoretta basilikaa, salaattikastike (ohje kuuluu reseptiin) sekä 1 mozzarella / ruokailija. Jos salaatti toimittaa pääruoan virkaa, sopii varata mozzarellaa enemmän.
Mozzarellarulliin tulee täytteeksi punaista pestoa ja tapenadea. Jos on laiska (kuten minä), voi käyttää kaupan valmisversioita. Jos puolestaan ei vierasta keittiötä niin paljon kuin minä, sopii tehdä tahnat itse. Ohje löytyy kyllä.
Sitten se osuus, mikä telkkarin ihmeellisessä maailmassa kävi helposti ja hienosti, mutta mikä todellisuudessa ei ollut sitä. Jokainen mozzarella kääritään sieväksi paketiksi tuorekelmuun. Paketti hiljaa kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi kunnes juusto pehmenee. Kun juusto on pehmennyt, kipataan se kahden leivinpaperin väliin, kaulitaan levyksi, levylle pestoa tai tapenadea ja sitten rullalle. Rullat jääkaappiin jäähtymään. Ei ollut helppoa ei. Juusto kyllä pehmeni hyvin ja sain sen leivinpapereidenkin väliin, mutta kaulitseminen onkin taitolaji! Lopputuloksena oli kammottavia mörvelörullia, jotka eivät todellakaan olleet kovin houkuttelevan näköisiä. Jos en olisi tiennyt että kyseessä on oikeasti herkkupestolla ja tapenadella täytettyä mozzarellaa, syömättä olisi jäänyt. Mutta urheasti laitoin tuotokset jääkaappiin jähmettymään ja kiitin hiljaa mielessäni että mies ei ollut näkemässä räpeltämistäni! 
Sitten salaattikastike: 1 pieni salottisipuli pieneksi hienonnettuna, 1 dl oliiviöljyä, 2 rkl balsamicoa, suolaa ja ripaus sokeri. Sipulit ja balsamico sekaisin. Lisätään öljy ohuena norona ja sekoitetaan villisti koko ajan. Maustetaan. Jääkaappiin tekeytymään.
Ja kun juustot olivat jälleen napakoituneet, kokosin annoksen:
Aika hieno tulikin!
Sanon sen nyt ihan suoraan: Minua ei ole luotu kokkaamaan. Kaikki tietävät sanonnan suutarista, hänen lapsistaan ja heidän kengistään. Sama pätee myös kokkeihin. Tai tämän suvun kohdalla poikkeus vahvistaa säännön, tai sitten asia on erilainen jos kaksi ravintola-alan ammattilaista saavat kaksoset. Nimittäin siskoni on perinyt kaikki ruoanlaittotaidot, minä en. Mies ei päästä minua keittiöön muuta kuin kattamaan pöydän, mikä onkin ihan hyvä juttu. Joskus kuitenkin mies lähtee reissuillensa ja tämä nainen jätetään harkitsemattomasti yksin kotiin. Tietenkin olen iloinen kun saan parin päivän ajan levitellä Kaikki Käsityöt Minne Haluan eikä kukaan nurise kun joka paikka on täynnä lankoja tai neuloja tai saksia. Mutta joskus yllättää nälkä, ja on mentävä keittiöön.
Viikonloppuna oli taas sellaisia päiviä ja tiesin haluavani illalla jotakin hyvää. Muistin, että joskus aikoinaan tein hyvää mustaherukka-sinihomejuustokakkua. Netistä etsiessäni löysin tieni Kotona tehtyä -blogiin, jonne tuo resepti oli kirjoitettu ylös Me-lehdestä. Hyvä että olikin siellä, koska en jaksanut etsiä ko. reseptiä alkuperäiseltä julkaisijalta. (Miten olis jonkinlainen reseptihaku?) Koska resepti on hyvä, kirjaan sen täten ylös myös tänne omaan blogiini, niin löydän sen taas kun tulee heikko hetki. 
Joten siis, kauppaan hakemaan tarvikkeita. Koska se kauppalista jäi tietysti sinne keittiön pöydälle, yritin muistin varassa suunnistaa kaupassa. Ihan hyvin se meni!
Aloittakaamme siis kakun valmistus! Rohkeasti vaan!
Pohja:
150g Bastogne -keksejä
80g margariinia
2 rkl mustaherukkamehua
2 dl mustaherukoita (tai mustaherukkahilloa) (koska en ollut varma määrästä, otin varmuuden vuoksi 4 pussia. Loppujen lopuksi tähän meni 1 pussi)
(1/2 dl sokeria)
Leikkaa irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperi. Murusta keksit hienoksi ja sekoita margariinin kanssa tasaiseksi. Lisää vielä 2 rkl mustaherukkamehua (ei ole pakko, tämä unohtui ja silti tuli oikein hyvä kakku eikä pohja jäänyt liian kuivaksi!) Levitä taikina irtovuoan pohjalle. Levitä päälle vielä mustaherukat (oikeasti tähän kuuluisi laittaa mustaherukkahilloa, mutta totesin marjojen olevan parempia). Noin, pohja on valmis!
Täyte:
5 liivatelehteä (oikeasti 4, mutta laitoin yhden ylimääräisen ihan varmuuden vuoksi. Se olikin täysin oikea ratkaisu, koska...)
1/2 dl mustaherukkamehua
3 dl ranskankermaa (... kaupasta nappasin vain 2 dl:n purkin, joten lisäsin 1 dl maitoa)
1(,5) dl sokeria
150g sinihomejuustoa (itse käytin sitä vaaleampaa Castelloa, voimakkaamman makuistakin voisi laittaa)
Liota liivatelehdet kylmässä vedessä. Kuumenna mehu ja sulata hyvin valutetut liivatteet siihen. Vatkaa ranskankerma (ja maito) vaahdoksi ja lisää sokeri. Heittelin sekaan vielä muutaman mustaherukan ihan huvin vuoksi. Valuta liivateliemi ohuena nauhana vaahtoon koko ajan sekoittaen. Leikkaa sinihomejuusto kahteen osaan; 100g ja 50g. Murustele isompi pala vaahdon joukkoon, syö pienempi pala murustelun lomassa. Voit käyttää myös valmiiksi murustettua juustoa, mutta sitten et saa nuolla sormiasi! Sekoittele vielä huolellisesti, silmäile vaahtoa ja odottavaa kakkuvuokaa epäuskoisesti. Kerää sitten rohkeutesi ja kaada koko komeus kakkuvuokaan. Se mahtui sinne! Lausu loitsu kakun onnistumiseksi ja laita se jääkaappiin hyytymään. "Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku" on yksinkertaisuudessaan oikein hyvä loitsu, toisenlaisia loitsuja otetaan mielihyvin vastaan!
Jos on viitseliäisyyttä tai ei aio syödä kakkua aivan yksin, voi pinnalle tehdä vielä soman hyytelökerroksen:
jäisiä mustaherukoita
2 dl mustaherukkamehua
1 dl hyytelösokeria
Levitä jäiset mustaherukat hyytyneen kakun päälle. Kuumenna mehu kiehuvaksi ja sekoita hyytelösokeri joukkoon. Anna seoksen kiehahtaa ja jäähdytä minuutti. Kerää pinnalle tullut kalvo pois ja lusikoi liemi täytteen ja mustaherukoiden päälle. Pane kakku vielä tunniksi jääkaappiin.
Itse siis jätin tuon hyytelökerroksen pois, ei se niin tarkkaa ole! Ja tadaa, kakku onnistuikin oikein hyvin vai mitä sanotte:
Hyvää tuli, mutta jos nyt kuitenkin vilkaisisitte siukun ruokablogia, siellä ne todelliset herkut ovat!
