Ikinuoren naisen elämää, johon kuuluvat tiivisti perhe, kissat, kirjat, käsityöt, liikunta ja laihdutus. Kaikkia osa-alueita mahtuu elämään enemmän tai vähemmän ja vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki kuvat ovat ottamiani ellei toisin mainita ja niitä ei saa kopioida muualle. Kiitos!
Kuten kesäkuun alussa lupasin, keittiön ikkunalaudalla on taas riittänyt höpöä ja söpöä. Ujo Gerbera on kukkinut jo pari viikkoa, sillä näyttää olevan "1 kerrallaan" -moodi käytössä. Tässä on nyt se toisena kukkiva, kuvassa näkyy myös jo seuraava... ja sitä seuraava!
Myös Vieno Valkoinen kukkii, nyt tosin vähemmillä kukilla kuin viimeksi. Jouluna se kukkikin itsenäisyyspäivästä loppiaiseen niin ettei meinannut joulupöydän koristukseksi mahtua.
(Mies vaihtoi nettitarjoajaa ja piti saada supernopeasti kuvat nettiin. Kissanviikset.)
(Mun pitäisi selvästikin hankkia enemmän kukkivia viherkasveja, alkavat nämä kuvapäivitykset toistaa itseään!)
Mutku nyt en jaksa...
Sitkun on aikaa niin sitten päivitän blogia...
Nytku on äitiysloma alkanut! Ihan oikeasti. Töistä jäin pois vasta toukokuun lopussa ja kesäkuun ensimmäisille päiville mies otti pekkasia niin että ehdimme kiitää tukka tötteröllä joka puolelle.
Siinä sinkoillessamme Hullu Gerbera innostui taas kukkimaan, tällä kertaa kolmen kukan voimin.
Yksi nuppu jäi vielä odottamaan, se todennäköisesti haluaa loistaa yhdessä Ujon Gerberan kolmen(!
3 !) nupun kanssa, jotka nekin pian puhkeavat loistoon. Myös Vieno Valkoinen osoittaa merkkejä kukkimishaluista.Vaikka tämä keittiön ikkunalaudan sakki tuntuu järjestävän ohjelmaa säännöllisesti ja ympäri vuoden, koen aina samaa hämmästystä.
Ai niin, revimme myös makkarin vanhat tapetit irti ja lattiakin on enää pelkkää ikuisuuden vanhaa linoleumia. Pitäisi houkutella mies tasoittamaan seinät, jotta pääsisin maalaamaan. Sitten olisi kiva saada parketti paikoilleen ja ehkä jopa vaatekaappi. Entiset vanhat, kierot ja kammottavat kaapitkin pistettiin tuhannen palasiksi.
Noin, nyt on blogi taas elvytetty ja nyt se ryhdistyy ainakin joksikin aikaa, koska nythän on aikaa blogata kun työt eivät haittaa harrastuksia! 
Otetaan lunkisti!
PS. Näkyykö tämä pohja kuten ennenkin? Kotikoneeni (ja työkoneeni 
) näyttää syksyisen lehtikuvion vain sivun yläreunassa, molemmat laidat ovat ihan vitivalkoisia! Onko pohjaan tullut muutoksia ja täytyykö tässä lähteä etsimään uutta pohjaa...
Vuosi vaihtui ja on aika tutkiskella taas viime vuonna tekemiäni lupauksia ja tehdä uusia. En kyllä mitenkään tosissani ota näitä uuden vuoden lupauksia, ne jos mitkä on tehty rikottaviksi! Tai ainakin taivutettaviksi...
Viime vuonna tein uljaita lupauksia koskien mm. keskeneräisiä töitä, kurssitöitä, materiaalihankintoja ja kuntoilua. Kuten jo totesin, minkäänlaisia seurauksia unohtuneista lupauksista ei ole ollut, joten en ota paineita selittelystä. Ihan kaikki keskeneräiset työt eivät ole vieläkään nähneet päivänvaloa, nurkassa odottaa kasa farkkuja odotellen korjausta (onkohan mulla yksiäkään täysin ehjiä farkkuja kaapissa?), kurssityöt ovat edenneet täsmälleen samalla tavoin kuin viime vuonnakin ja mitä kaikkea muuta.
Mutta mielen virkistykseksi tässä uusia lupauksia uudelle vuodelle. Kuvissa muuten Vieno Valkoinen, joka päätti kukkia taas vuoden pimeimpänä aikana. Kukinnan hän aloitti jo itsenäisyyspäivän tienoilla eikä into näytä loppuvan. Kohta hän saa taas seuraa Hullusta Gerberasta, sekin näyttää pitävän pimeällä kukkimisesta. Mikä mun viherkasveja vaivaa, niiden pitäisi olla nukkumassa!
Käsityöaiheiset lupaukset:
1) Minulla selkeästikin löytyy jonkinlainen oppimiskäyrä näiden lupauksien suhteen, joten tiedän että "keskeneräiset täytyy viimeistellä" -tyyppinen lupaus ei toimi. Siksi lupaankin, että en ota paineita keskeneräisten töiden loppuun saattaamisesta ja viimeistelystä. Saatan jopa hyväksyä sen, että jos joku työ tosiaan tökkii, sen saa purkaa! Hurjaa!
2) Pidän kuitenkin yhä kiinni periaatteesta, että en osta uutta materiaalia ellei ole ihan pakko. Pakottavia tarpeita saan kuitenkin haalia vapaasti. Pakottaviksi tarpeiksi lasketaan myös esim. heräteostokset. Niin ja tietysti kaikki mitä hankin Tallinnan aarreaitoista.
3) Ryhdistäydyn valmiiden töiden kuvaamisessa ja blogittamisessa. Nytkin on pari juttua ollut pitkän aikaa valmiina, mutta en ole saanut aikaiseksi kuvata ja blogata.
4) En tänäkään vuonna osallistu Salaisiin Ystävä-rinkeihin. Ai miksikö? Koska aina kun menen ostamaan lankaa tai tarvikkeita ystävälleni, mukaan tarttuu myös jotakin omiin varastoihin. Ystävän lahjat maksavat aina juuri sen verran, että kun lisään sen minua eniten miellyttävän lankakerän hinnan ostoksiin, saan kanta-asiakaskorttiin leiman ja hyvän mielen. Muutenhan sinne kauppaan olisi ihan turha mennä ostamaan mitään jos ei aio leimoja kerätä!
Bookcrossing-lupaukset
1) Pienennän luettavien kirjojen pinoani aktiivisesti. Vapautan myös jo luetut kirjat tavalla tai toisella; jos kirja ei ole kenenkään toivelistalla, se vapautuu villisti.
2) Kirjaan ylös kaikki ringit, säteet ja muut tempaukset mihin osallistun. Ei tule pakottavia kirjoja postiluukusta kun on edes vähän tiedossa mitä kirjoja on tulossa ja milloin.
Muut lupaukset:
Yritän ryhdistäytyä kuntoilun ja urheilun suhteen. Koko syksynä olen tosi harvoin käynyt salilla, mutta väsymys on ollut kova. Ei ole mikään satunnainen tekosyy, terveydenhoitajani olisi varmasti heristänyt sormeaan jos olisin sännännyt uuvuttavan päivän päätteeksi vielä salille puhtaasta velvollisuuden tunteesta. Jos ei salille jaksa, niin sitten vaikka kävelylle tai kotona tehtyä keppijumppaa.
Pakko laittaa toinen postaus tälle päivälle. Nimittäin keittiön ikkunalaudaltamme kuului outoa helinää ja kun kävin kastelukannulla kaikki kukkaset läpi, selvisi syy tähän iloitteluun. Siellähän oli hulinaa oikein kunnolla!
Saanko esitellä, Ujo Gerbera:
Ostin tämän gerberan vuonna 2007 ja kolmisen vuotta hän kasvatti vain lehtiä. Nyt hän intoutui kukkimaan! 
Hieman on ruttuinen kukka, leikkasin päällä kasvaneet lehdet pois jotta pääsee katselemaan aurinkoa kunnolla. Väri on oikeasti ehkä paremminkin lohenpunainen.
Vieno Valkoinen oli siellä Ujon Gerberan seurana:
Hänen nuppunsa huomasin jo viime viikolla, mutta en arvannut hänen olevan niin nopea!
Saapa nähdä millainen pulina ikkunalaudalta kuuluu ensi viikonloppuna, Hullu Gerbera nimittäin aikoo myös mukaan juhliin:
Tiedättehän sen mun Hullun Gerberan, sen mikä kukkii aina silloin kun mikään muu ei kuki ja kasva? No nyt se on sitten innostanut samalla ikkunalaudalla muitakin kukkimaan. Huonekasvit.net -sivustolla olen aikaisemmin ihmetellyt tämän kasvin nimeä ja nyt siinä on kukat tunnistamisen helpottamiseksi!
Ulkona sataa lunta, oikein kunnon pyry. Onneksi kotona on lämmintä ja mukavaa. Ilmeisesti yksin keskellä talvea on tylsä kukkia, parasta siis on saada seuraa samaan kukkaruukkuun!
"Yksi pieni gerbera kukki näin, keskellä talvea marraskuussa ylöspäin, koska matka oli pitkä niin, otti hän mukaan yhden kaverin... Kaksi pientä gerberaa kukki näin, keskellä talvea maaliskuussa ylöspäin... " 
Mitä seuraavaksi?
Kotiimme on ajautunut pari uutta viherkasvia, joita en ole onnistunut tunnistamaan. Tässä he ovat:
Nämä kaksi ovat siis sisaruksia keskenään, lehdet ovat n. kämmenen kokoisia ja ruttuisia.
Tätä puolestaan epäilen jonkin orkidean sukulaiseksi, voin toki olla todella väärässäkin. Lehdet ovat pitkulaiset ja kukkiessaan hänellän on runsaat, valkoiset orkideaa muistuttavat kukat.
Kuka tunnistaa?
"Vielä kerran, pojat"
Itse en ole yhtä aktiivinen, flunssa iski eilen illalla töissä ja jo eilen soittelin työkaverit tuuraamaan tätä ja huomista työvuoroa. Aamupäivä on mennyt luodessa nenäliinavuoria ja kuuma kuppi kädessä, vielä ei näy valoa tunnelin päässä :( Mutta posteljooni taisi arvata tukalan oloni ja tipautti postiluukusta SNY-paketin saapumisilmoituksen! Täytyy nakittaa mies piipahtamaan postissa tänään... Illalla olisi työväenopiston kurssi, mutta en taida jaksaa vaivautua paikalle.
Uutisia työrintamalta: kävin haastattelussa ja sain paikan. Aloitan maanantaina ja työ kestää ainakin heinäkuun loppuun, mutta voi olla että elokuussakin jatketaan vielä jonkin aikaa. Eli ei mitään pitkäaikaista, mutta jotakin rahanlähdettä sentään. Vaikutti oikein mukavalta paikalta ja eiköhän siellä viihdy! :)
Jos joku tunnistaa jonkin näistä mysteereistä, olen enemmän kuin kiitollinen! :)
Tässä mysteeri 1:
Muistuttaa hieman mustikkaa, mutta lehdet ovat isommat ja pyöreämmät. Puinen varsi mannekiinillamme kuitenkin on. Tämä ei pidä kuivahtamisesta (ja onkin toinen yritelmäni ensimmäisen kuollessa janoon) ja on nyt menestynyt hyvin.
Mysteeri 2:
Tästä minulla on haju, mikä se on, mutta haluan sille vielä varmistuksen. Kyseessä siis köynnöskasvi, joka kiipeää ikkunanpieltä mielellään. Tämä on jo vanha yksilö, ja ikävä kyllä kovia kokenut (lue: miehen poikamiesboxin peruja). Viettää nyt hyvin ansaittuja eläkepäiviä uudessa ruukussa :)
Mysteeri 3:
Porukan uusin tulokas, viihtyy auringolta suojassa. Lehdet ovat aaltoilevat ja niiden alapinta on mukavan samettinen. Hyvin se on meillä pärjännyt kun ei ole saanut suoraa auringonvaloa, muuta en siitä tiedä.
