Ikinuoren naisen elämää, johon kuuluvat tiivisti perhe, kissat, kirjat, käsityöt, liikunta ja laihdutus. Kaikkia osa-alueita mahtuu elämään enemmän tai vähemmän ja vaihtelevalla menestyksellä. Kaikki kuvat ovat ottamiani ellei toisin mainita ja niitä ei saa kopioida muualle. Kiitos!
No kuulkaa nyt on virkattu! 
(Ohhoh, osuipa sihti vinoon. Syytän yhtä kissannahkaa, joka oli punkeamassa kuvaan ja kuva piti näpätä nopeasti. )
22) Virkatut pikkupussukat / oma ohje
Lanka: Sandnesgarn Mandarin Petit (100% puuvilla), koukku 4 mm
Paino: lankojen osuus 50g, kännykkäpussin kiinnitysklipsun ja napin kanssa 57g
Hauskaa touhua tämä virkkaaminen! Lanka oli mukavan pehmeää käsissä. Tätä oli muuten kiva neuloakin!
Hei, olen Sonja ja olen yllytyshullu. Se ei aina ole kovin hyvä juttu. Luulisi, että jos on helposti vietävissä ihan oikeassa elämässänsä, ei olisi niin helppo tapaus virtuaalisesti. Mutta ei, niin se vaan Anneli sai mut pois raiteilta!
Ensinnäkin Anneli esitteli tänään blogissaan pussukan koiran talutushihnaan liitettäväksi. Sitä tiiraillessa hoksasin, että Pavun kantorepusta puuttuu sopiva tasku kännykälle ja avaimille ja muille pikkujutuille mitä ulkoillessa tai kauppareissulla tarvitsis, mutta ei viitsis ottaa käsilaukkua mukaan. Eli kaivelin iloiset puuvillalangan jämät esiin ja tartuin virkkuukoukkuun tavoitteena saada aikaiseksi jonkinlainen pussukka ja käyttää siihen 50g lankaa = kyjy.
Mutta enhän minä tuota virkkuuta voi tuohon jättää, varsinkin kun samainen Anneli kävi edellistä postaustani kommentoimassa, että ehdottomasti täytyy saada kyjyyn vielä yksi virkkuutyö! Fiksu olisi todennut että siinähän se jo on, mutta meikätyttö vaan kiihdyttää mopoa ja aloittaa toisen virkkuun!
Kukkaliina. Tuosta varmaan tulee aivan valtava. Mutta saa tullakin! Lankaa on kaksi kerää, toivottavasti se riittää, tai muuten täytyy typistää vähän! Olisin halunnut tehdä toisenlaisen liinan, mutta ohje oli kryptattu lyhentein. En vaan osaa lukea niitä ohjeita, en tiedä mihin silmukkaan pitäisi koukku lykätä ja lopputuloksena on epäuskoista murehdintaa ja kammottava lankamytty. Kuvalliset ohjeet uppoaa mun aivoihin paremmin. Sama juttu muuten neuleohjeiden kanssa, vaikka olen neulonut jo monta vuotta ja monenlaisilla ohjeilla ja useasti myös omasta päästä, kummasti helpottaa kun ohjeeseen on liitetty kaavakuva!
Kiitos siis näistä kyjyistä kuuluu Annelille! Kiitos inspiraatiosta ja ideoista! 
Mutta viimeinen kyjy on kyllä neulomus. Vahvasti tuntuu että se on ne miehen unisukat...
Kaivelin varastojeni pintakerrosta ja törmäsin kokonaiseen kasvivärjättyyn lankakerään. Väri aika tympeä keltaisen-vihreän-ruskea-sotku. Rohkeasti puikoille ja yrittämään lippistä Kauhavan Kangasaitan ohjeella, kyjy #5. Mitään mallitilkkujahan mulla ei ole tapana tehdä, otin vain ohjeen mukaiset puikot ja... nyt meinaa usko loppua kesken. Tästäkö pitäisi tulla aikuisen päähän sopiva lippis?!? Ohjeen kuvassa lanka vielä näyttää paksummalta kuin värjäämäni 7veikka! 
Joka tapauksessa ajattelin nakata valmiin lippiksen palaset johonkin tummempaan väripataan elokuun kasvivärjäyskurssilla, katsotaan mitä padasta nousee ja kenen päähän se loppujen lopuksi sopii!
Kauhavan Kangasaitan sivuilta löytyi myös muita mukavia ohjeita. Muun muassa virkatut korvarenkaat. Aloitin ja yritin, mutta jotenkin mun ymmärrykseeni ei ollenkaan mennyt mitä pitää tehdä ja mihin silmukkaan. Joten tein sitten vanhoihin korvarenkaisiin ihan omalla sävellyksellä uutta ilmettä. Nälkä kasvoi syödessä ja nyt pitäis saada vielä sopiva kaulakorukin settiin mukaan. Tässä kyjyssä #6 havittelen siis sopivaa metrimäärää! 
Kyjy #7 edustaa myös uutta aluevaltausta; leluja. Anneli esitteli aikaisemmin viikolla oman lampaansa, joka oli niin herttainen että päätin haluta samanlaisen. Minulla vaan ei ollut valkoista pörrölankaa (enkä varmana nyt osta mitään uusia lankoja!!!), joten meille syntyvä lammas on pinkki rock-citylammas
