Kuten eilen lupasin, tässä tulee matkaraportti. Se on pitkä, saa lukea loppuun tai vain silmäillä läpi! ;)

10.5.
Lähdemme aamulla Helsinkiä kohti. Bussimatka menee rattoisasti ja saavumme Helsinki-Vantaalle ajoissa. Lähtöselvitys turvatarkastuksineen menee hyvin. En ole ennen vieraillut Helsinki-Vantaalla ja kieltämättä shoppailutarjonta on kovin niukka. Rahat ainakin säästyvät ja tuliaisetkin ostettiin jo hyvissä ajoin. Kahvilan kautta ja koneeseen. Lento Frankfurtiin on aivan täynnä. Emme saaneet mieheni kanssa vierekkäisiä paikkoja, mutta vieressäni istuu mukava vanhempaa sukupolvea edustava rouva, jonka kanssa juttelimme alkavista lomistamme ja matkakohteista joissa on ennen tullut käytyä. Pari tuntia menee rattoisasti ja saapuessamme Frankfurtiin kiirehdimme seuraavalle lennolle. Ehdimme mukavasti ja lento kohti San Franciscoa alkaa. Lento kestää 11 tuntia, olen varannut mukaan Harry Potterin, musiikkia ja villasukat. Mitään käsityötä en uskaltanut mukaani ottaa, olisin kuitenkin juuttunut sen kanssa turvatarkastukseen. Lento sujuu suhteellisen kivuttomasti, tosin viimeiset 3 tuntia takapuoleni osoittaa tyytymättömyydestään. Vaikka välillä kuinka yrittäisi verrytellä, oli se kyllä hurja putki istua paikoillaan! Saavumme San Franciscoon klo 16 paikallista aikaa, samana päivänä.

Lentokentältä menemme hotelliin ja sitten lähdemme tutustumaan kaupunkiin. Oppainamme toimii mieheni vaihto-oppilasaikojen perhe. Ilta menee ajellessa ympäri kaupunkia, syödessä kalaravintolassa ja lopulta pääsemme nukkumaan hotelliin.

11.5.
Päivä on pyhitetty kaupunkikierrokselle. Ensimmäisenä suuntamme Alcatraziin. Lautta vie meidät sinne ja pääsemme tutkimaan vanhaa vankilasaarta.



Tutustuimme vankilaan monta tuntia. Oli mielenkiintoista kuulla millaista elämä oli ollut niiden muurien sisällä. Saimme myös kuulla pakoyrityksistä, sekä onnistuneesta että epäonnistuneista. Juhlapyhät olivat Alcatrazin vangeille erityisen rankkoja, koska tuuli toi mukanaan juhlivien ihmisten ääniä lahdelta. Arkena vangit mm. viihdyttivät itseään lukemalla, maalaamalla, virkkaamalla ja myöhemmin he saivat myös kuunnella radiota.



Alcatrazin jälkeen tutustuimme kaupunkiin. Ilma oli harmaa ja tuulinen, kuten yleensä aina. Olin jo kotona Suomessa paikallistanut muutaman lankakaupan ja kävimme niistä yhdessä. Mukaani tietenkin tarttui muutama kerä ihanuuksia :) Myös Tammy (perheen äiti) osti lankapussukan, jonka sisällöstä neuloin hänelle huivin matkamme aikana. Vielä ennen lähtöä matkamme varsinaiseen määränpäähän, Sonoraan, kävimme katsomassa Golden Gate-siltaa.



12.5.
Sonorassa on kuuluisa paraati. Se on Californian toiseksi suurin paraati ja katselemme sitä kadun varrelta. Paraatiin osallistuu niin nuoria kuin vanhojakin ja kuka tahansa voi ottaa osaa siihen (ilmankos se siis onkin niin suureksi paisunut). Paikalliset saavat paraatista varmasti enenmmän irti kuin me, mutta mikäs siinä oli istuskellessa ja katsellessa hevosia, autoja, pukuja yms.

Paraatin jälkeen alkaa rodeo. On hauskaa päästä seuraamaan monituntista tapahtumaa, jossa kunnon punaniskat pääsevät esittelemään taitojaan. Myös lapsille oli omat kilpailunsa; paras cowboy/cowgirl -asu, lampaan selässä ratsastaminen, yms. Mukaan mahtui niin karvaita epäonnistumisia kuin loisteliaita mestarisuorituksiakin.



13.5. Äitienpäivä
Vietimme päivän rentoutuen ja grillaten. Perheen lähimmät sukulaiset on kutsuttu kylään ja istumme kuistilla juttelemassa. Tammyn sisko paljastuu neulojaksi! :) Pääsen tutkimaan läheltä amerikkalaista tapaa neuloa ja kyllä se näyttää vaikealta. Ja hidastakin! Minulla ei varmaan kärsivällisyys riittäisi sellaiseen tyyliin, mutta Rebecalta se sujui oikein mainiosti. Hän on harrastanut neulomista kolmisen vuotta ja kaupungissa toimii aktiivinen neulontapiiri. Hänellä oli mukanaan "Quilt of the Month", eli joka kuussa harjoitellaan uusi pintaneule, ja lopuksi kaikista paloista kootaan peitto. Kuulostaa hauskalta! :) Oli mukavaa jutella hengenheimolaisen kanssa.

14.5.
Shoppailupäivä. Tänään on lupa tuhlata rahaa. Painumme vaateliikkeisiin, joissa valikoimaa riittää, ainakin amerikkalaiseen makuun. Löydän muutamia kivoja vaatteita, mutta en kutsuisi kokemusta shoppailijan paratiisiksi. Vaikka muutamia tosi kivoja juttuja löytyikin, en löytänyt kaikkea mitä halusin. Ehkä olimme väärissä paikoissa, mutta hieman pettynyt olo jäi. Tai sitten tyylini on niin eurooppalainen, yleensä minulla ei ole vaikeuksia löytää mieluisia vaatteita Euroopasta! :)

Ja kas, Sonorasta löytyy myös lankakauppa! :) Kuinka ollakaan, kävimme myös siellä. Kauppa on aivan mahtava! Mukava henkilökunta, laaja valikoima, kerrassaan mainiota. Tässä koko reissun käsityökansaa kiinnostava saalis:



Pari ohjekirjaa, paksut bambupuikot (tarvitsin niitä Tammyn huivin neulomiseen, joten ne olivat se mitä tarvitsin, kaikki muu on heräteostosta.... ), kahvat laukkuun. "Toisella rivillä" kaksi ruskeaa vyyhtiä hamppulankaa, värikästä Noroa, ruskeaa ihanaa mohairia, pienet harmaan ruskeat kerät jäivät yli Tammyn huivista. "Alimmalla rivillä" lisää Noroa, harmaata mohairia, vielä vähän Noroa ja kolme punaisen sävyistä kerää valkoisilla lapuilla ovat San Franciscon ostoksia.

Hintataso kaupoissa, joissa kävimme, oli kyllä edullinen. Ja vielä kun muistaa että dollari ei ole niin arvokas kuin euro, niin eipä jäänyt vaatteille kovin paljon hintaa loppupeleissä. Siitä siis plussa! Jos samanlaisen kasan kävisi kaupasta hakemassa Suomessa, olisi loppusumma ihan toista luokkaa.

15.5.
Heti aamulla pakkaudumme autoon, päivän kohde on Bodie, aavekaupunki ylhäällä vuoristossa ja sinne on monen tunnin ajomatka.



Tämä kuva on otettu saapuessamme kaupunkiin. Iso harmaa rakennus on kaivos, joka piti kaupungin toiminnassa pitkän aikaa. Kun kaivostoiminta loppui, loppui myös elämä kaupungissa. Ihmiset lähtivät kaupungista ja jättivät kaiken taakseen.

Tässä kuva kaupungin hotellista:



Kuten huomaa, kaikki on jätetty ja ihmiset vain lähtivät. Kammottava ajatus jättää aivan kaikki ja lähteä etsimään parempaa elämää. Vain kirkkoon ja yhteen asuintaloon pääsi tutustumaan sisälle, kaikkialle muualle pääsi katsomaan vain ikkunasta.

Tässä vielä kuva sekatavarakaupasta:



Kaikki oli paikallaan myös siellä, jopa tuotteet näyteikkunassa. Vielä 60-luvulla hipit yrittivät elvyttää kaupunkia, mutta hekin luovuttivat.

16.5.
Tänään vuorossa ovat maailman suurimmat puut. Ja ne ovat oikeasti valtavia! :) Niitä ei pysty sanoin kuvailemaan! Uskomattoman korkeita puita, joiden rungot ovat jättimäisen paksuja. Yhden kannon päällä on vanha tanssilava ja kaatuneen puun vieressä aikuinen mieskin näyttää vaatimattomalta.



Ja juuri kun kuvittelee, millainen käpy tarvitaan kantamaan näiden puiden siemeniä.... tällainen:



:)

17.5.
Jälleen edessä pitkä automatka, tällä kertaa Yosemiten kansallispuistoon. Kokemukseni edes Suomen kansallispuistoista ovat heikkoja (itseasiassa kovin olemattomia), joten päivä ulkosalla on enemmän kuin tervetullut! :)

Nautimme upeista maisemista ja bongaamme autosta niin karhun kuin kojootinkin! Tässä maisemakuvaa puistosta:



Pakko kyllä myöntää että ilman asiantuntevaa opasta en oppinut puistossa mitään uutta. Ennemminkin siis ihastelimme luontoa ja nautimme auringonpaisteesta :)

18.5.
Päivään mahtui useampi kohde. Tärkein, ja mielestäni mielenkiintoisin on Moaning Caverns, luolasto, jossa näimme mitä erilaisimpia mineraalimuodostumia.



Tässä yksi erityisen erikoinen, muistuttaa meduusaa! Päästäksemme luolaston pohjalle piti ensin kulkea alas rappuset, erityisen ahtaassa tunnelissa. Näitä seurasi pitkät, pitkät kierreportaat, joissa askelmia on kolmatta tuhatta, joten siinä tuli päivän peppujumppa suoritettua! ;)

Maanalaisen suorituksen jälkeen jatkoimme matkaamme Columbian kaupunkiin. Siellä oli taattua lännenmeinikiä, mutta kohteena se ei juuri minua kiinnostanut. Ihan hauskaa oli kierrellä kaupoissa, mutta jotenkin koko idean romutti se "made in China" -krääsä, jota joka paikassa oli tarjolla.

Lopuksi käväisimme vielä viinitilalla ja tutustuimme sen upeaan puutarhaan :)

19.5.
Pääsimme osallistumaan perheen jeeppiharrastukseen. Perheen vanhemmat ovat innokkaita jeeppeilijöitä ja pääsimme heidän kerhonsa kokoukseen ja sen jälkeen yhteiselle ajelulle. Ainakin töyssyjä riitti!



Kiipesimme myös erittäin jyrkkää kallionseinämää ylös, se oli jännittävää (mutta siitä ei tietenkään ole kuvaa)!

20.5. Loma lähenee loppuaan ja päivä on varattu laukkujen pakkaamiselle ja vielä viime hetken rentoutumiselle. Kokkaamme mieheni kanssa karjalanpaistia ja -piirakoita. Yllättävää kyllä, ruisjauhoa löytyy kaupasta vaikka tähän astinen ruokavaliomme ei ole juuri osoittanut merkkejä kuiduista tai muista raaka-aineista kuin rasvasta, lihasta ja sokerista. On siis aikakin jo päästä kotiin ja syömään oikeaa ruokaa! ;) Nappasin kaupasta mukaani aimo annoksen Kool-Aidia, tietty!

21.5.
Lähtöpäivä. Pakkaamme laukut autoon ja lähdemme kohti San Franciscoa. Kaikki sujuu odotusten mukaisesti ja pääsemme turvallisesti koneeseen. Tällä kertaa matka Frankfurtiin kestää vain 9 tuntia, sillä emme kiertele ja kaartele niin paljon Grönlannin yllä. Saavumme aikataulun mukaan Frankfurtiin, ja sieltä matkamme jatkuu kohti Helsinkiä. Matkaväsymys alkaa jo painamaan silmäluomia, mutta vielä on pientä jännistystä ilmassa; ehdimmekö ajoissa bussiin vai joudummeko odottamaan ylimääräisen tunnin kotiinpääsyä? Ehdimme, ja vielä 5 minuuttia sai odotellakin! ;)

22.5. n. klo 23.50
Saavumme kotiin. Napsu on ihmeissään, nuuskii laukut, nuuskii vaatteet, nuuskii kaiken. Kaivan hammasharjan laukusta, pesen hampaat ja painun nukkumaan. Loma on nyt ohi.