Kuukauden sisään on nyt harrastettu kulttuuria oikein kunnolla ja visiteerattu niin Valkeakosken kuin Tampereenkin teatterielämässä. Tässä pientä koostetta:

Valkeakosken Kaupunginteatterissa on tämän syksyn pyörinyt musikaalinäytelmä Pyhä yksinkertaisuus.
Teosta on mediassa moitittu liian pitkäksi (kesto väliaikoineen 2h 50 min) ja että sitä olisi voinut raakata isolla kädellä. Itse kuitenkin pidin Valkeakoskelle sijoittuvasta musikaalista erittäin paljon. Tarinan pääosassa ovat aivan tuikitavalliset valkeakoskelaiset ihmiset. Mukaan mahtuu niin lapsia kuin aikuisia, työssäkäyviä ja työttömiä, tiukasti faktoihin elämäänsä perustavaa tilastoihmistä sekä haaveilevaa taivaanrannanmaalaria.

Musikaali on upeasti rakennettu ja hiottu yksityiskohtiaan myöden loistavaksi koko illan viihteeksi. Kuten jo mainitsinkin, Pyhä yksinkertaisuus on saanut vaihtelevia arvosteluja mediassa. Itse kuitenkin olen sitä mieltä, että nykyajan kertakäyttöisyys ja tuotantotehokkuus eivät kuulu teatteriin (ja vielä vähemmän musikaaleihin) ja jopa ne pienet osaset, jotka kriitikko jättäisi pois, tekevät tästäkin näytelmästä sen mitä se on. Ja pakko sanoa, että maitojuna Valkeakoskelle on niin todellista totta, että sitä ei voi jättää pois!

Valkeakosken Kaupunginteatterilta tämänkaltainen teos ohjelmistossa on pienoinen yllätys, teatteri on tunnettu hieman perinteisemmistä näytelmistä ja tällaiset piristysruiskeet ovat omiaan tuomaan myös nuorempia teatterinystäviä kotikaupunkimme teatteriin!

Teatteri-illan jälkeen siirryimme Ravintola Karpuziin. Tämä ravintola löytyy aivan Valkeakosken keskustasta, eli se on hyvä paikka nauttia ruokaa ja juomaa teatterin jälkeen (tai myös ennen ;) ). Palvelu on ystävällistä ja ruoka aina loistavaa! Suosittelen ehdottomasti, paitsi ihan koskilaisille, myös kauttakulkijoille!

Tampereen teatteri-ilta alkoi ravintolaillallisella Ravintola Astorissa. Keskustorin laidalta löytyvässä ravintolassa on upea tunnelma ja ruoka hyvää. Palvelu tosin on jäykän asiallista, kuten yleensäkin näissä "hienommissa" ravintoloissa. Ravintola Astor on kuitenkin paikka, jossa saa aina hyvää ruokaa.

Kun vatsat olivat täynnä, suuntasimme Tampereen Teatteriin ja pääsimme viimein katsastamassa kehutun Alivuokralaisen. Kyseinen näytelmä on pyörinyt vuodesta 2003 täysille saleille ja tänä vuonna siitä väsättiin myös elokuvaversio. Näytelmä sijoittuu helsinkiläiseen vuokra-asuntoon, jonka asukkaat saavat pitkän hiljaiselon jälkeen kuulla vuokranantajastaan. Vuokranantaja on ennakkoperintönä antanut asunnon veljenpojalleen, joka ensitöikseen päättää nostaa vuokran tämän päivän lukemiin. Pakon edessä vuokralaisten on etsittävä alivuokralainen, joka löytyykin varsin pian. Tietenkin alivuokralainen edustaa aivan päinvastaista elämänkatsomusta kuin asunnossa jo pitkään eläneet herrasmiehet, joten siitäkös riemua riittää.

Itselläni oli ilmeisesti liian kovat odotukset tätä näytelmää kohtaan, sillä olin hieman pettynyt esitykseen kun teatterista suuntasin takaisin autolle. Näytelmä ratsasti samaan teemaan nojaavien vitsien harjalla ja aidosti oivaltavia sutkautuksia oli varsin vähän. Ehkä tiettyyn seksuaalisen suuntautumiseen liittyvät vitsit olisivat naurattaneet vuonna 2003, mutta nyt muutama vuosi myöhemmin ilmiö punkeaa joka mediasta niin voimakkaasti että sille ei enää jaksa nauraa.

Tällä(kin) kertaa Valkeakoski siis veti pidemmän korren...