Olemme tässä jonkin aikaa juosseet Napsun kanssa eläinlääkärissä ientulehduksen merkeissä. Viime vuoden puolella poika oli pitkällä antibioottikuurilla ja tulehdus talttuikin, mutta vain tullakseen uudelleen. Jälleen kerran syötiin antibiootteja ja käytiin kortisonipiikillä, kunnes pari viikkoa sitten kunnaneläinlääkäri nosti kädet pystyyn ja kehotti viemään naukuvan Tampereelle pieneläinklinikalle.

Eilen sitten Napsua taas vietiin, nostettiin pöydälle ja lääkäri hieman raotti suupieltä ja totesi plakkia. Se ärsyttää ikeniä ja poskia, siten aiheuttaa tulehduksen ja kun tarpeeksi tulehtuu niin johan suu haisee ja toinen poski onkin ihan veristä limaa täynnä. Onni onnettomuudessa, että pikkujätkällä ei ole mikään iso ja paha sairaus (joo, kunnaneläinlääkäri testasi kaikki autoimmuunitaudit ja muut mahdolliset!) vaan kuitenkin ihan perusjuttu oli vinossa. Hämmästyttävintä tässä kuitenkin on, että jo ensimmäisellä (kunnan)eläinlääkärivisiitillä pohdin lääkärille olisiko hampaissa hammaskiveä tai plakkia. Ei kuulemma ollut.

No, vappuaattona lapsi pääsee takaisin lääkäriin ja hampaat putsataan. Samalla katsotaan onko jotakin pahempia vaurioita tullut ja täytyykö poistaa hampaita. Onneksi tulehdus on ollut vain toisella puolella suuta, eli vaikka sieltä hampaita jouduttaisiinkin poistamaan, vielä toisella puolella on hampaat tallessa! Samalla heräsi kysymys pitäisikö tuota neitiäkin käydä näyttämässä siellä toisella lääkärillä...

Pahoitteluni myös Napsulle, sillä kun hampaat saadaan puhdistettua, ne täytyy myös pitää puhtaina. Eli sitten harjaamme kissamme hampaita joka päivä, en malta odottaakaan kunnes se lysti alkaa!