Viime viikonloppu oli kummallinen; ei mitään suunniteltua menoa! Milloin meillä viimeksi on ollut vapaa löhöilyviikonloppu? Ei ainakaan tämän vuoden puolella! Niinpä lähdettiin Miehen kanssa vähän kaupungille. Kipaistiin paikallisella kirppiksellä. Aina sieltä löytyy jotakin hauskaa! Taidan käydä siellä niin harvoin, että sieltä tekee aina iloisia löytöjä. 

Minä sain kolme hevosenkenkää (loistavia värjäykseen!) ja ihanan vanhan muistipelin. Kun olimme Siukun kanssa vielä ihan pikkutenavia, äiti vei meidät usein metsäretkille, opetti tunnistamaan kasveja ja lintuja. Miehelle ei ole kukaan opettanut ketunleipiä, koivuja, kurjenpolvia eikä mitään ja siksi hän sienestys- ja marjastusreissuilla ihmettelee, miten minä tunnen niin paljon kasveja. Vaarallinen Papu saa myös lähteä metsään jo pikku-ihmisenä ja saa opetella metsän tuoksuja, ääniä ja värejä!