En ole mikään suuri kotimaisen suklaan ystävä. Toki vielä silloin kun en ollut parempaa maistanut, tykkäsin siitä Fazerin sinisestä aivan valtavasti. Samoin Maraboun Appelsiinikrokantti oli yksi suosikeistani. Nyt olen ollut reilut kolme vuotta töissä pienessä erikoiselintarvikemyymälässä, jonka valikoimaan kuuluu kattavat määrät ulkomaisia, enemmän kaakaota sisältäviä suklaita. Valikoimasta löytyy maidottomia, sokerittomia ja tavallisia suklaita, eri lailla maustettuja suklaita, luomua ja Reilua Kauppaa, raakasuklaata... you name it. Työlleni omistautuneena olen perehtynyt hyvin suklaavalikoimaamme

Mikä minua sitten kotimaisissa (ja muissakin massatuotanto/markettisuklaissa) risoo? Se järjetön sokerin määrä ja kaakaon vähyys. Mutta koska onhan minulla terveet kädet, tänään pyöräytin ihan omaa suklaata. Raakasuklaata.

reilu 1 dl kylmäpuristettua kookosöljyä

reilu 1 dl raakakaakaojauhetta

3/4 dl tocoa eli riisinlesejauhetta makeutta antamaan

1 rkl macajauhetta ihan huvin vuoksi. No ei sentään, onhan se ihan huipputerveellistä! 

2 rkl agavesiirappia, sekin ihan makeutukseksi

2 dl sattumia, tällä kertaa ihan kotimaisia mansikoita muussattuna

Kookosöljyn annetaan sulaa nestemäiseksi vesihauteeseen asetetussa astiassa. Lisätään juoksevaan öljyyn siirappi ja sekoitetaan hyvin. Sekoitetaan kuivat aineet erikseen ja lisätään hyvin sekoittaen öljyyn. Suklaamassaa kannattaa maistella ja lisätä tarpeen ja oman makunsa mukaan makeuttajaa, öljyä tai kaakaota. Kun massa alkaa maistumaan omaan suuhun sopivalta, voi massan kaataa muotteihin. Itse käytän ihan leivinpaperilla vuorattua eväsrasiaa tai lautasta. Lopuksi lisätään sattumat, jotka massan ollessa vielä pehmeää uppoavat hyvin suklaan sisään. Sitten koko komeus pakastimeen jähmettymään 20-30 minuutiksi. Valmista! Tämä ei tarvitse edes mitään loitsuja ja toiveita onnistumisestaan, eihän ollut vaikeaa?

Pelkkää kookosöljyä käytettäessä täytyy muistaa, että kookosöljy muuttuu lämpimässä juoksevaksi. Silloin on siis paree syödä suklaat heti, tai säilyttää ne jääkaapissa tai pakastimessa. Suklaamassa ei myöskään pidä vedestä, eli kaikki kulhot, kupit, vispilät, ja muut välineet kannattaa pitää kuivina.

Ja tätä suklaata ei oikeasti tarvitse syödä montaa palaa! Kun suklaa oli valmista, ahmin tietysti kolme neljää palaa ihan vain varmistaakseni että maku on kohdallaan. Sitten ei oikeasti enää tehnyt mielikään. Näin tällaisten paljon ravintoaineita sisältävien ruokien kanssa tuppaa käymään; kun keho saa jo muutamasta suullisesta tarpeekseen, ei tee enää mieli syödä enempää. Hurjan kätevää kun ei tarvitse enää syödä koko levyllistä suklaata vaan todetakseen että vieläkin uppoaisi!