Hei, olen Sonja. Olen käsityöaddikti. Se alkoi ihan pienestä ja viattomasta kokeilusta. Kaikkihan sitä kokeilevat jo kouluikäisenä ja tykkäsin siitä jo silloin. Kouluikäisenähän sitä on niin altis vaikutuksille ja ulkoisille paineille. Minä kuitenkin unohdin koko jutun moneksi vuodeksi ja vasta korkeakoulussa kokeilin uudelleen. Se tuntui niin ihanalta ja siitä tuli hyvä olo. Se rentoutti ja piristi samaan aikaan, kaikki huoletkin jäivät taka-alalle.

Ajan myötä huomasin addiktioni pahenevan, vaikka silloin en sitä ymmärtänytkään addiktioksi. Kaikki tarvikkeet mahtuivat yhteen rottinkilaatikkoon. Sen piti olla vain kivaa ajanvietettä. Rekisteröidyin nettiin erilaisille foorumeille ja juttelin siellä toisten samankaltaisten kanssa. Sekin oli hauskaa ja tunsin kuuluvani yhteen suureen perheeseen nettituttavien kanssa. Kokeilin uusia juttuja, kaikki uusi viehätti ja halusin kokeilla kaikkea.

Vuosien myötä siirryin aina vain kovempiin juttuihin. Aloitin blogin ja kirjoitin sinnekin kaikista uusista kokeiluista. Netin sijaan siirryin tapaamaan kaltaisiani sekakäyttäjiä In Real Life eli ilmottauduin mukaan työväenopiston kursseille. Tapasin siellä paljon samalla lailla aloittaneita ja jo pitkään harrastaneita. Hyvänolontunne lisääntyi ja tunsin päässeeni taas yhteen sisäpiiriin. Nyt tarvikkeet eivät enää mahtuneet yhteen rottinkilaatikkoon, vaan piti keksiä uusia säilytysratkaisuja.

Lopulta huomasin ettei se toinenkaan laatikko riittänyt ja tarvikkeita alkoi kertyä myös laatikoiden päälle. Hain mukaan työväenopiston Kokeilevaan ryhmään, joka nimensä mukaisesti Kokeilee. Kaikkea. Mikään Ei Riitä.

Apua.