Eilen vietettiin Minna Canthin päivää, tasa-arvon päivää. Ystäväni kanssa päätimme juhlistaa päivää teatterilla, Valkeakosken Kaupunginteatterissakin oli sopivasti tarjolla "Kovan onnen lapsia"

Alunperin näytelmä julkaistiin vuonna 1888 ja se hyökkäsi rajusti sääty-yhteiskuntaa vastaan kuvaamalla työläisten kurjuutta. Se järkytti silloit yleisöä niin, että ensi-ilta jäi näytelmän ainoaksi esitykseksi. Vasta vuonna 1904 näytelmä sai uuden esityksen. Nykyaikana näytelmästä näkee myös ajattoman kuvauksen työttömyyden aiheuttamista reaktioista. Kuten monta kertaa aiemminkin, nytkin näytelmä oli tuotu nykypäivään ja vieläpä nykypäivän tehdaskaupunkiin Valkeakoskelle. Kuinkas muutenkaan.

Näytelmää on kovasti lehdistö kehunut ja kiitellyt, mutta me emme siitä pitäneet. Nykyajan suuret suunnitelmat tehdään tietty kantakuppilassa karaoken säestämänä. Alkuperäisessäkin versiossa on paljon lauluja, mutta tällä kertaa ne on korvattu nykyajan vanhemmalla ja uudemmalla tuotannolla. Ainakin Popedaa, Leevi & the Leavingsia, Irwiniä on tarjolla. Kun peräperää tulee jo neljäs karaokeluritus, alkoi jo kyllästyttämään. Olisivat edes teatterilaiset tehneet omia kappaleita, se olisi pelastanut paljon! Ihme ettei yleisöä laulatettu mukana tuttujen kappaleiden tahdissa... Olo oli oikeasti kuin paikallisessa karaokekuppilassa, yh!

Väliajalla toivoimme näytöksen edes siirtyvän kapakasta pois, mutta niin ei vaan käynytkään vaan laulettiin vielä vähän lisää. Onneksi näytelmää sentään oli typistetty alle kahden tunnin rypistykseksi, siinä olisikin oltu oikein kunnon tunnelmissa täyspitkien näytöksien jälkeen!

Koskettavahan näytelmä on jo ihan alunperinkin, mutta mielestäni nykyaikaan siirtäminen vaatii muutakin kuin rahayksikön ajantasalle tuomisen ja työnantajan vaihtamisen rautatien herroista paperitehtaan herroiksi. Paikka paikoin käsikirjoitus vaikutti vähintäänkin naivilta ja väkisin väännetyltä. En tykännyt, onneksi saatiin reilu alennus lippujen hinnasta!