Olen aina yrittänyt välttää "turhaa rojua". En haali koriste-esineitä (koska en jaksa pyyhkiä pölyjä), en kanna lomamatkoilta matkamuistoja (ovat kuitenkin Kiinassa tehtyä massatavaraa, seuraavassa kaupungissa samat tavarat eri paikannimillä) enkä koristele kotiamme erilaisilla kausikoristeilla (en kuitenkaan muista laittaa niitä esille) ja huushollimme näyttääkin samanlaiselta talvin kesin, arkisin ja juhlana. Muutaman koristepatsaan olen ostanut ja nyt ne on juntattu sinitarralla ikkunalautaan tai muuten viritelty hyllyn päälle etteivät pääse putoamaan kun karvaformulat keräävät nopeita kierroksia. Mutta (ainakin) yksi esine on  meillä puhtaasti estetiikan takia, sen takia koska tykkään siitä:

Puinen tuhkakuppi. Sitä ei ole koskaan käytetty (muuten kuin koristeena), mutta minun oli pakko saada se. Ostin sen Norjassa asuessani, joltakin puuesineitä kauppaavalta kiertävältä kauppiaalta. Yksi aikuinen norsu, kaksi pientä ja kaksi aivan pienenpientä jotka jäävät nyt kupin reunan taakse piiloon. Ainakin tällaisen norsuja rakastavan ihmisen mielestä uskomattoman kaunis esine, voisin tuijotella sitä pitkän aikaa tutkien yksityiskohtia.