Hei, olen Sonja ja olen yllytyshullu. Se ei aina ole kovin hyvä juttu. Luulisi, että jos on helposti vietävissä ihan oikeassa elämässänsä, ei olisi niin helppo tapaus virtuaalisesti. Mutta ei, niin se vaan Anneli sai mut pois raiteilta! 

Ensinnäkin Anneli esitteli tänään blogissaan pussukan koiran talutushihnaan liitettäväksi. Sitä tiiraillessa hoksasin, että Pavun kantorepusta puuttuu sopiva tasku kännykälle ja avaimille ja muille pikkujutuille mitä ulkoillessa tai kauppareissulla tarvitsis, mutta ei viitsis ottaa käsilaukkua mukaan. Eli kaivelin iloiset puuvillalangan jämät esiin ja tartuin virkkuukoukkuun tavoitteena saada aikaiseksi jonkinlainen pussukka ja käyttää siihen 50g lankaa = kyjy.

Mutta enhän minä tuota virkkuuta voi tuohon jättää, varsinkin kun samainen Anneli kävi edellistä postaustani kommentoimassa, että ehdottomasti täytyy saada kyjyyn vielä yksi virkkuutyö! Fiksu olisi todennut että siinähän se jo on, mutta meikätyttö vaan kiihdyttää mopoa ja aloittaa toisen virkkuun!

Kukkaliina. Tuosta varmaan tulee aivan valtava. Mutta saa tullakin! Lankaa on kaksi kerää, toivottavasti se riittää, tai muuten täytyy typistää vähän! Olisin halunnut tehdä toisenlaisen liinan, mutta ohje oli kryptattu lyhentein. En vaan osaa lukea niitä ohjeita, en tiedä mihin silmukkaan pitäisi koukku lykätä ja lopputuloksena on epäuskoista murehdintaa ja kammottava lankamytty. Kuvalliset ohjeet uppoaa mun aivoihin paremmin. Sama juttu muuten neuleohjeiden kanssa, vaikka olen neulonut jo monta vuotta ja monenlaisilla ohjeilla ja useasti myös omasta päästä, kummasti helpottaa kun ohjeeseen on liitetty kaavakuva! 

Kiitos siis näistä kyjyistä kuuluu Annelille! Kiitos inspiraatiosta ja ideoista! 

Mutta viimeinen kyjy on kyllä neulomus. Vahvasti tuntuu että se on ne miehen unisukat...