Jäin koukkuun kirjaan jo ensimmäisiltä sivuilta enkä olisi millään malttanut laskea sitä käsistäni. Kirja kertoo 1960 -luvun Jacksonissa, Mississippissä asuvista mustista kodinhoitajattarista, millaista on ollut olla kodinhoitajana valkoisille rouville. Kirjan päähenkilö, Aibileen, on jo eläkeikää hipova rouva, joka on koko ikänsä kulkenut taloissa laittamassa ruokaa, siivoamassa, silittämässä ja hoitamassa perheen lapsia kuin omiaan. Kovin montaa vuotta Aibileen ei yhdessä talossa ole koskaan viettänyt aikaansa, hän on siirtynyt seuraavaan taloon kun lapset kasvavat liian isoiksi ja alkavat oppia valkoisten tavoille. Mutta ajat ovat muuttumassa. Aibileenin emännän, miss Elizabethin, ystäväpiiriin kuuluu kummallinen nainen, miss Skeeter, joka puhuu palvelusväelle, vieläpä ystävällisesti!
Miss Skeeter haaveilee kirjoittamisesta ja hän kokeileekin siipiään kodinhoitopalstan kirjoittajana. Todellisuudessa Aibileen kertoo hänelle vinkit rasvatahrojen poistoon, hopeoiden kiillottamiseen ja muihin kodinhoito-ongelmiin. Miss Skeeter toivoo kuitenkin tulevaisuudeltaan enemmän, ja alkaa kirjoittaa kirjaa vaarallisesta aiheesta: millaista on olla töissä valkoisella naisella? Paljastumisenpelon keskellä hänen onnistuu saada joukko kotiapulaisia kertomaan elämästään.
Pidin kirjasta ja sen henkilöistä aivan valtavasti. Joissakin kohdissa sydämeni oli pakahtua kaikesta siitä kurjuudesta, mitä kodinhoitajattaret olivat joutuneet kokemaan, seuraavalla sivulla saatoin salaa iloita Aibileenin lapsille kertomista salaisista saduista joiden päähenkilönä oli avaruusolio nimeltä Marsin Luther King.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.